KRISTINOPPI

LYHYESTI ESITETTYNÄ


Hyväksytty Suomen kuudennessatoista
varsinaisessa Kirkolliskokouksessa
vuonna 1948





SISÄLLYS

I. Jumalan ilmoitus

  1. Elämämme kallein asia
  2. Salattu Jumala
  3. Jumala lähestyy meitä
  4. Miten Jumala ilmoittaa itsensä
  5. Pyhä Raamattu
  6. Raamattu ja seurakunnan tunnustus
  7. Raamatun sanoma
  8. Raamatun lukeminen

II. Isä Jumala ja hänen työnsä

  1. Kaikkivaltias Jumala
  2. Luoja
  3. Taivaallinen isä
  4. Jumala ylläpitää kaikki
  5. Jumala johtaa kaikki
  6. Ihminen
  7. Ihminen, Jumalan kuva
  8. Omatunto
  9. Ihminen ja luonto
  10. Jumalan pyhä tahto
  11. Lain vaatimus
  12. Jumalan laki on elämän oma laki

III. Synti

  1. Ihminen ilman Jumalaa
  2. Jumalan kuva turmeltunut
  3. Synti
  4. Synnin ajalliset seuraukset
  5. Kuolema ja katoavaisuus
  6. Pimeyden vallat
  7. Jumalan viha
  8. Pelastuksen kaipuu

IV. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja

  1. Ajan täyttyminen
  2. Jeesus ihmisenä
  3. Jeesus henkilönä
  4. Jeesuksen kuuliaisuus
  5. Jeesuksen ahdistukset
  6. Jeesuksen sanoma
  7. Jeesuksen toiminta
  8. Jumalan armo
  9. Jeesus Kristus
  10. Jumalan Poika
  11. Sovitus ja lunastus
  12. Kristuksen korottaminen
  13. Jeesus Kristus, minun herrani

V. Pyhä Henki ja Kristuksen seurakunta

  1. Pyhä Henki
  2. Kolmiyhteinen Jumala
  3. Seurakunta, Kristuksen ruumis
  4. Seurakunta on yksi
  5. Seurakunta on pyhä
  6. Seurakunta on yhteinen
  7. Yhteinen kristillinen tunnustus seurakunnasta
  8. Seurakunnan jäsenet
  9. Taisteleva ja riemuitseva seurakunta
  10. Kristittyjen hengellinen pappeus
  11. Armonvälineet
  12. Seurakunnan virat
  13. Evankeliumi luo seurakunnan
  14. Laki ja evankeliumi
  15. Sakramentit
  16. Kasteen asettaminen
  17. Kasteen siunaus
  18. Kasteen velvoitus
  19. Lapsenkaste
  20. Kaste ja opetus
  21. Herran ehtoollisen asettaminen
  22. Kristus on läsnä ehtoollisessa
  23. Ehtoollisen lahja
  24. Ehtoollisvieraat

VI. Uskonelämä

  1. Suruttomuus
  2. Jumala kutsuu
  3. Etsikkoaika
  4. Jumalan kutsun hylkääminen
  5. Herääminen
  6. Parannus
  7. Usko
  8. Vanhurskauttaminen
  9. Uudestisyntyminen ja uusi elämä
  10. Pyhitys
  11. Hengen hedelmät
  12. Uskonelämän hoitaminen
  13. Rukous
  14. Isä meidän
  15. Rukous Jeesuksen nimeen
  16. Rukouksen kuuleminen
  17. Suuri esirukoilijamme
  18. Syntien tunnustaminen ja rippi
  19. Kilvoitus

VII. Kristillinen siveellisyys

  1. Pelastettu palvelemaan
  2. Iloisin ja vapain sydämin
  3. Kristillinen mielenlaatu
  4. Kutsumus
  5. Työ
  6. Vapaa-ajat
  7. Omaisuus
  8. Siveellinen yhteiselämä
  9. Koti ja perhe
  10. Kotielämä
  11. Ystäväpiiri
  12. Isänmaa
  13. Valtio
  14. Kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet
  15. Valtion pakkokeinot
  16. Kulttuuri
  17. Tiede ja taide
  18. Kulttuurin velvoitus
  19. Suomen kirkko – hengellinen äitimme
  20. Suomen kirkko – kansankirkko
  21. Lähetystyö ja kirkkojen yhteys

VIII. Viimeiset tapahtumat

  1. Kristityn toivo
  2. Iäisyyden rajalla
  3. Kristuksen tuleminen
  4. Viimeinen tuomio
  5. Uudet taivaat ja uusi maa
  6. Iankaikkinen elämä




ENSIMMÄINEN LUKU

JUMALAN ILMOITUS

1. ELÄMÄMME KALLEIN ASIA

Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sentähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa.

Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.

Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme. Ps. 100:3.

Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Matt. 16:26.


2. SALATTU JUMALA

Jumala on salattu. Emme voi nähdä häntä silmillämme emmekä ymmärtää ajatuksellamme.

Totisesti, sinä olet salattu Jumala. Jes. 45:15.

Jumala asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; yksikään ihminen ei ole häntä nähnyt eikä voi nähdä. 1 Tim. 6:16.


3. JUMALA LÄHESTYY MEITÄ

Voimme oppia tuntemaan Jumalan vain siten, että hän ilmoittaa itsensä meille. Rakkaudessaan Jumala lähestyy meitä ja vetää meitä puoleensa.

Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. Jer. 31:3.

Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. Joh. 7:17.


4. MITEN JUMALA ILMOITTAA ITSENSÄ

Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Ps. 19:2.

Kertomus Joosefista: 1 Moos. 37:39–45.

Hän on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa. Ap.t. 17:26–27.

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, joka on hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva. Hebr. 1:1–3.


5. PYHÄ RAAMATTU

Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. 2 Piet. 1:21.

Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa. 2 Tim. 3:16.


6. RAAMATTU JA SEURAKUNNAN TUNNUSTUS

Raamattu on kristillisen uskon ja elämän korkein ohje.

Kirkon historian tärkeinä aikoina on syntynyt tunnustuksia tarkemmin selittämään ja suojaamaan kristillistä uskoa. Vanhin niistä on Apostolinen uskontunnustus.

Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. 2 Tim. 3; 14.

Vähän Katekismuksen toinen pääkappale.


7. RAAMATUN SANOMA

Pyhän Raamatun pääsisällys on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ja pelastuksesta, jonka hän on valmistanut.

Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. Joh. 20:31.

Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas. Martti Luther.


8. RAAMATUN LUKEMINEN

Meidän tulee lukea Raamattua siten, että rukoillen etsimme siitä elävää Jumalaa ja olemme kuuliaisia hänen äänellensä, kun hän puhuu meille sanassansa.

Puhu, Herra; palvelijasi kuulee. 1 Sam. 3:9.

Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jes. 55:6.

Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. Jes. 66:2.

Auta, että ahkerasti
tutkin sanaas kallista,
elämäni loppuun asti
pysyn siinä vahvana.
Uskoani kasvata,
voimallasi vahvista.

      Virsikirja 163:6



TOINEN LUKU

ISÄ JUMALA JA HÄNEN TYÖNSÄ

9. KAIKKIVALTIAS JUMALA

Jumala on Henki.

Jumala on kaikkivaltias pyhä Herra, joka asuu taivaan kirkkaudessa, mutta rakkaudessaan on samalla lähellä meitä.

Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Joh. 4:24.

Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. 1 Moos. 17:1.

Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa. Jes. 6:3.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Ps. 139:7.

Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 1 Joh.4:8.


10. LUOJA

Jumala on sanallansa luonut kaiken, mikä on olemassa, sekä näkyväisen että näkymättömän maailman. Näkymättömään maailmaan kuuluvat enkelit.

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Hebr. 11:3.

Me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. Jes. 64:8.

Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen. Kol. 1:16.


11. TAIVAALLINEN ISÄ

Jumalaa sanomme Isäksi sen tähden, että hän on kaiken luonut ja ylläpitää sen, mutta erittäin siksi, että hän Jeesuksessa Kristuksessa ottaa meidät lapsikseen.

Minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, niillä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä. Ef. 3:14–15.

Lutherin selitys ensimmäiseen uskonkappaleeseen.


12. JUMALA YLLÄPITÄÄ KAIKKI

Kaikki luodut saavat Jumalalta tarpeensa. Hänen kätensä kannattaa kaikkea, mikä on olemassa. Näin hän ylläpitää maailman.

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Matt. 6:26.

Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät. Ps. 145:15–16.

Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois. Jes. 40:26.


13. JUMALA JOHTAA KAIKKI

Jumala johtaa vanhurskaudessaan ja rakkaudessaan maailman ja kansojen kohtaloita samoin kuin yksityisten ihmisten vaiheita.

Maailmassa on paljon kärsimystä ja tuskaa. Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Usein kärsimys on synnin seuralista, mutta silloinkaan se ei voi tehdä tyhjäksi Jumalan johdatusta.

Herra on hyvä paimen: Ps. 23

Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan. Ps. 145:17.

Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Jer. 31:9


14. IHMINEN

Jumala loi ihmisen maan tomusta ja antoi hänelle kuolemattoman hengen.

Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. 1 Moos. 2:7.

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Saarn. 3:11.


15. IHMINEN, JUMALAN KUVA

Ihminen on ainoa olento maailmassa, joka voi kuulla Jumalan äänen, turvautua häneen, rakastaa ja palvella häntä. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi. 1 Moos. 1:27.

16. OMATUNTO

Omassatunnossamme puhuu Jumalan ääni. Omatunto valvoo mielialaamme ja vaatii meitä tekemään, minkä tiedämme oikeaksi, mutta kieltää meitä tekemästä, minkä tiedämme vääräksi. Kristitylle Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää.

Omantunnon toiminta osoittaa meille, että joka hetki olemme Jumalan kasvojen edessä.

Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. Ap.t. 24:16.

On väärin ja turmiollista toimia omaatuntoaan vastaan. Martti Luther Wormsin valtiopäivillä.


17. IHMINEN JA LUONTO

Jumala teki kaiken hyväksi ja määräsi kaikki luodut palvelemaan hänen tarkoituksiaan. Ihmiselle hän antoi tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaa.

Sinä teit hänestä lähes jumal’olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle. Ps. 8:6–7.

Virsikirja 417:6.


18. JUMALAN PYHÄ TAHTO

Jumala, joka on meidät luonut, on käskenyt meitä elämässämme noudattamaan hänen tahtoaan. Pyhän tahtonsa Jumala on ilmoittanut meille laissa:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia.

Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.

Muista pyhittää lepopäivä.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

ÄIä tapa.

Älä tee huorin.

Älä varasta.

Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.

Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, palvelijoita, karjaa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa.

Vähän Katekismuksen ensimmäinen pääkappale.


19. LAIN VAATIMUS

Jumalan laki vaatii meiltä totuutta, vanhurskautta ja puhtautta ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Ennen kaikkea laki käskee meitä rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niinkuin itseämme.

Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä? Miika 6:8.

»Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.» Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: »Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi». Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat. Matt. 22:37–40.


20. JUMALAN LAKI ON ELÄMÄN OMA LAKI

Jumalan laki tahtoo suojella Jumalan luomaa elämää ja kaikkea, mikä siinä on pyhää ja kallista. Jos ihminen rikkoo Jumalan lakia, hän tuottaa vahingon elämälleen. Jos hän noudattaa tätä lakia, hän saa siitä siunauksen.

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Ps. 1:1–2.

Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme,
polvillemme langetkaamme
Herran, meidän Luojamme, eteen.
Sillä hän on meidän Jumalamme,
ja me olemme kansa, jota hän paimentaa,
lauma, jota hänen kätensä kaitsee.

                        Ps. 95:6–7.



KOLMAS LUKU

SYNTI

21. IHMINEN ILMAN JUMALAA

Luonnollisessa tilassaan ihminen on vailla todellista onnea. Hän on rauhaton ja tyytymätön elämään. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luopunut Jumalasta ja langennut syntiin.

Jumalattomilla ei ole, rauhaa, sanoo Herra. Jes. 48:22.

Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa. Sananl. 28:1.

Syntiinlankeemus: 1 Moos. 3:1–19.


22. JUMALAN KUVA TURMELTUNUT

Syntiinlankeemuksessa Jumalan kuva ihmisessä turmeltui. Ihminen mieltyi pahaan. Hänellä ei enää ole halua eikä voimaa hyvään. Hän ei rakasta Jumalaa, vaan itseään ja maailmaa.

Tämä jumalanvastainen taipumus kulkee perintönä koko ihmissuvussa, ja sitä sanotaan perisynniksi. Tästä sisäisestä turmeluksesta johtuvat pahat ajatukset, puheet ja teot, joita sanotaan tekosynneiksi.

Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Room. 3:10–12.

Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. Matt. 15:19.

Minä vaivainen syntinen ihminen, joka olen syntynyt syntisestä sukukunnasta. Kirkkokäsikirja.


23. SYNTI

Synti on sydämen luopumista Jumalasta.

Kun ihminen antaa ruumiillisten himojen hallita itseänsä, hänen syntinsä on aistillisuutta. Kun ihminen rakastaa maailmaa ja sen aarteita enemmän kuin Jumalaa, hänen syntinsä on maailmallisuutta. Kun ihminen kaikessa etsii omaa etuansa, hänen syntinsä on itsekkyyttä. Kun ihminen ihailee ja korottaa itseään ja haluaa tulla toimeen vain oman itsensä varassa, hänen syntinsä on ylpeyttä.

Synnissä on aina epäuskoa. Lopulta epäusko johtaa kapinaan Jumalaa vastaan. Silloin ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää hänelle tulevan kunnian.

Älkää rakaltako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. 1 Joh. 2:15.

Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan. Room. 8:7.

Ihminen ei voi muuta kuin etsiä omaansa ja rakastaa itseänsä yli kaiken. Martti Luther.

Turmeltunut ihminen: Room. 1:18–25.


24. SYNNIN AJALLISET SEURAUKSET

Synti jatkuvasti turmelee ihmisen sielua ja ruumista. Ihmisen järki sokaistuu, ja hänen tahtonsa suuntautuu pahaan. Tyhjyys ja levottomuus kuluttavat hänen voimaansa. Synti erottaa hänet ihmisistä ja tuo hänelle kärsimystä. Jatkuva synnin harjoittaminen tekee ihmisen synnin orjaksi; hänen omatuntonsa paatuu.

Synti synnyttää myös vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa. Siten se levittää turmelusta ja onnettomuutta yhteiselämään.

Ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa. Ef. 2:12.

Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Joh. 8:34.

Pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. 2 Tim. 2:16–17.

Syntiä on se, mikä erottaa minut Jumalasta ja lähimmäisestä. Martti Luther.


25. KUOLEMA JA KATOAVAISUUS

Synnin mukana on ihmiskuntaan tunkeutunut kuolema, joka siinä lakkaamatta tuhoaa elämää. Ihmisen synnin tähden on luomakuntakin joutunut katoavaisuuden orjuuteen, josta se ikävöi vapauteen.

Niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet. Room. 5:12.

Synnin palkka on kuolema. Room. 6:23.

Luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Room. 8:19–21.


26. PIMEYDEN VALLAT

Maailmassa on vaikuttamassa pahoja valtoja, jotka taistelevat Jumalaa vastaan ja turmelevat hänen työtänsä. Näitä ovat synti, kuolema ja perkele.

Meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Ef. 6:12.

27. JUMALAN VIHA

Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus on, että hän on Jumalan pyhän vihan alainen. Jos ihminen jää Jumalan vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen.

Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Room. 1:18.

Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi. Room. 2:5.

Heidän loppunsa on kadotus. Fil. 3:19.

Silloin Jumala eniten vihastuu, kun hän ei ensinkään vihastu, vaan sallii jumalattomien kulkea sydämensä halujen mukaan, kasvaa ja edistyä, eikä tuhoa heitä. Martti Luther.


28. PELASTUKSEN KAIPUU

Kun Jumalan sana osoittaa ihmiselle, että hän on luopunut Jumalasta, hän tuntee omassatunnossaan syyllisyytensä. Hän on täydellisesti avuton itse parantamaan tilaansa. Jumala herättää hänessä pelastuksen kaipuun.

Samalla tavoin synnin painama ihmiskunta kokonaisuudessaan tarvitsee pelastusta.

Tämän pelastuksen Jumala on antanut meille Jeesuksessa Kristuksessa.

Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Room. 7:24.

Sua syvyydestä avuksi
mä huudan, Jumalani.
Ah, ota korviis huutoni
ja auta sieluani.
Jos syntejä sä muistelet
ja luet syyksi vääryydet,
ken kestää edessäsi?
        Virsikirja 290:1



NELJÄS LUKU

JEESUS KRISTUS, JUMALAN POIKA, VAPAHTAJA

29. AJAN TÄYTTYMINEN

Pitkien aikojen kuluessa Jumala valmisti ihmiskuntaa vastaanottamaan Vapahtajaa. Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa maailman Vapahtajaksi. Evankeliumit kertovat meille ilosanoman hänen elämästään ja työstään.

Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa. Gal. 4:4.

Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh. 3:16.

Jouluevankeliumi: Luuk. 2:1–20.


30. JEESUS IHMISENÄ

Jeesus syntyi ja kasvoi, tunsi väsymystä ja nälkää, iloa ja surua. Kaikessa hän oli meidän kaltaisemme ihminen, kuitenkin ilman syntiä.

Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. Luuk. 2:52.

Kun Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle. Joh. 4:6.

Jeesus itki. Joh. 11:35.

Kaanaan häät: Joh. 2:1–11.

Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Joh. 8:46.


31. JEESUS HENKILÖNÄ

Jeesus iloitsi Isänsä luomistyön suuruudesta, ja hän murehti nähdessään kärsimystä ja pahaa. Jeesus tiesi, että Jumala itse oli antanut hänelle hänen tehtävänsä. Siksi hän oli peloton ja opetti niinkuin se, jolla on valta. Jeesus rakasti kansaansa ja sen pyhää perintöä. Samalla hän oli täydellisesti riippumaton ihmisistä.

Mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Matt. 6:28–29.

Nähdessään kansanjoukot hänen tuli sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Matt. 9:36.

Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Joh. 4:34.

Hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on. Mark. 1:22.

Hän meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan. Luuk. 4:16.


32. JEESUKSEN KUULIAISUUS

Jeesus rukoili alati Isää, eli nöyränä hänen kasvojensa edessä ja oli kuuliainen hänen tahdolleen kuolemaan asti.

Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili. Mark. 1:35.

Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, lasken-tui polvilleen ja rukoili sanoen: »Isä, jos sinä tahdot, niin , ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun». Luuk. 22 :41–42.

Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti, Fil. 2:8,


33. JEESUKSEN AHDISTUKSET

Kuuliaisena Isän tahdolle Jeesus joutui kärsimyksiin, kiusauksiin ja kuoleman hätään.

Silloin hän sanoi heille: »Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani». Matt. 26:38.

Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: »Eeli, Eeli, lama sabaktani?» Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Matt. 27:46.

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Hebr. 4:15.


34. JEESUKSEN SANOMA

Jeesus julisti iloista sanomaa siitä, että uusi aika oli hänessä koittanut ihmissuvulle. Jumalan valtakunta oli tullut lähelle.

Tämä valtakunta on iankaikkinen valtakunta ja samalla Jumalan herruutta ihmisten sydämessä ja elämässä. Täydellisyydessään Jumalan valtakunta ilmestyy, kun Kristus tulee kirkkaudessaan.

Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle. Luuk. 12:49.

Jeesus meni ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: »Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi». Mark. 1:14–15.

Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. Luuk. 17:21.


35. JEESUKSEN TOIMINTA

Jeesus auttoi kärsiviä, paransi sairaita ja herätti kuolleita. Jumalan antamalla vallalla hän antoi syntejä anteeksi. Nämä teot olivat ilmauksia hänen rakkaudestaan. Samalla ne osoittivat, että Jumalan valtakunnan voimat jo olivat vaikuttamassa.

Päivä Jeesuksen elämästä: Mark. 1:21–34.

Jeesus herättää Nainin lesken pojan: Luuk. 7:11–17.

Jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne. Luuk. 11:20.

Jeesus antaa anteeksi syntejä: Mark. 2:1–12.

Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän. ei sammuta. Matt. 12:20.


36. JUMALAN ARMO

Jeesus etsi yhteyteensä erityisesti sellaisia, joita pidettiin arvottomina ja syntisinä. Tämä lohdutti heitä, mutta loukkasi muita. Näin Jeesus osoitti Jumalan käsittämättömän rakkauden, joka etsii syntisiä ja tahtoo pelastaa heidät. Tätä rakkautta, joka tulee osaksemme ilman omaa ansiotamme, sanotaan armoksi.

En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä. Matt. 9:13.

Publikaanien ja syntisten ystävä. Matt. 11:19.

Vertaus suurista illallisista: Luuk. 14:15–24.

Vertaus tuhlaajapojasta: Luuk. 15:11–32.


37. JEESUS KRISTUS

Jeesus on täydellisesti ilmoittanut meille Jumalan tahdon ja hänen pelastustarkoituksensa. Jeesuksen ystävät nimittivät häntä opettajaksi ja profeetaksi. Mutta ennen kaikkea he uskoivat, että hän oli luvattu Messias. Hänessä ovat Vanhan Testamentin ennustukset toteutuneet. Itse hän käytti itsestään nimeä Ihmisen Poika. Se merkitsee pelastajaa ja hallitsijaa, jonka Jumala oli luvannut lähettää taivaasta.

Nimi Jeesus merkitsee Vapahtajaa. Kristus eli Messias merkitsee Voideltua.

Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista. Joh. 1:45.

Profeetta Daniel näki yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. Dan. 7:13.

Tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä. Matt. 26:64.


38. JUMALAN POIKA

Jeesus todisti itsestään, että hänen suhteensa Isään on toisenlainen kuin kenenkään muun. Hän on Isän ainoa Poika, josta kirjoitukset todistavat, joka on ollut Isän luona ennen maailman perustamista ja jonka käteen Isä on antanut kaiken vallan taivaassa ja maan päällä.

Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta. Joh. 5:39.

Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Joh. 14:9.

Minä ja Isä olemme yhtä. Joh. 10:30.

Jeesus sanoi: »Isä, sinä olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista». Joh. 17:24.

Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Matt. 28:18.

Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainokaiseen Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, totinen Jumala totisesta Jumalasta, syntynyt eikä tehty; joka on Isän kanssa yhtä olemusta ja jonka kautta kaikki ovat tehdyt; joka meidän ihmisten tähden ja meidän autuutemme tähden astui alas taivaista ja otti miehuuden Pyhän Hengen kautta neitsyt Mariassa, ja tuli ihmiseksi. Nikealais-Konstantinopolilainen uskontunnustus.


39. SOVITUS JA LUNASTUS

Uskollisena Isältä saamalleen tehtävälle Kristus vapaaehtoisesti vuodatti verensä ja antoi henkensä lunnaiksi meidän edestämme. Kun Kristus syyttömänä kärsi ristillä, hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet, ja sovitti näin Jumalan vihan. Hän voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Kristuksen kärsimys ja kuolema on meidän syntiemme sovitus.

Minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit mintin tehtäväkseni. Joh. 17:4.

Ei kukaan henkeäni minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Joh. 10:18.

Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Jes. 53:5.

Meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Room. 5:6.

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. 2 Kor. 5:19.

Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. Kol. 2:15,

Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä. Mark. 10:45.

Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Joh. 1:29.


40. KRISTUKSEN KOROTTAMINEN

Jumala herätti Kristuksen kuolleista ja korotti hänet taivaaseen. Näin Jumala vahvisti Kristuksen sovitustyön.

Kristuksen ylösnousemuksessa ovat iäisen elämän voimat murtautuneet meidän maailmaamme. Kristus on noussut kuolleista esikoisena kuoloon nukkuneista. Hän elää, ja hänen omansa saavat elää hänen kanssansa.

Nyt Kristus istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee puolestamme. Hän on meidän elävä Herramme, joka tahtoo olla luonamme joka päivä; jota me palvelemme ja jonka me odotamme palaavan kirkkaudessaan.

Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Ap.t. 2:32.

Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Fil. 2:9–11.

Koska minä elän, niin tekin saatte elää. Joh. 14:19.

Hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle. 1 Kot. 15:25.

Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Room. 8:34.

Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. llm. 1:17–18.


41. JEESUS KRISTUS, MINUN HERRANI

Kristuksen seurakunta uskoo ja tunnustaa:

Minä uskon, että Jeesus Kristus, totinen Jumala, Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, ja myös totinen ihminen, syntynyt neitsyt Mariasta, on minun Herrani, joka on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut ja voittanut minut vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan; että minä olisin hänen omansa ja eläisin hänen valtakunnassaan hänen alamaisenaan ja palvelisin häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niinkuin hän on noussut kuolleista, elää ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.
Vähä Katekismus.



VIIDES LUKU

PYHÄ HENKI JA KRISTUKSEN SEURAKUNTA

42. PYHÄ HENKI

Ollessaan viimeistä kertaa opetuslastensa keskuudessa Jeesus lupasi lähettää heille Pyhän Hengen opettamaan, johdattamaan ja lohduttamaan heitä. Tämä lupaus täytettiin helluntaina. Pyhä Henki yhdistää meidät ylösnousseeseen ja kirkastettuun Kristukseen.

Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. Joh. 14:26.

Pyhän Hengen vuodattaminen: Ap.t. 2:1–4.


43. KOLMIYHTEINEN JUMALA

Pyhä Henki on Isän Jumalan henki ja Jeesuksen Kristuksen henki. Jumala on ilmoittanut itsensä meille Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Sen tähden sanomme Jumalaa kolmiyhteiseksi Jumalaksi.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. 2 Kor. 13:13.

44. SEURAKUNTA, KRISTUKSEN RUUMIS

Kristuksen työ maailmassa jatkuu hänen seurakunnassaan Pyhän Hengen työnä. Kristuksen seurakunnassa olemme elävässä yhteydessä Kristukseen ja toisiin kristittyihin. Sen tähden Raamattu nimittää seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi.

Kaikki Jumala on asettanut Kristuksen jalkojen alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa. Ef. 1:22–23.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joh. 15:5.

Lutherin selitys kolmanteen uskonkappaleeseen.


45. SEURAKUNTA ON YKSI

Kristuksen seurakunta on yksi sentähden, että sillä on yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. Ulkonaisesti se täällä maan päällä esiintyy eri kirkkokunnissa ja paikallisseurakunnissa.

Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste. Ef. 4:5.

Niin me; vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä. Room. 12:5.


46. SEURAKUNTA ON PYHÄ

Seurakunta on pyhä, koska Kristuksen henki siinä vaikuttaa.

Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi, itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi. Ef. 5:25–26.

47. SEURAKUNTA ON YHTEINEN

Seurakunta, on yhteinen, koska Jumala tahtoo siihen koota kaikki kansat.

On oleva yksi lauma ja yksi paimen. Joh. 10:16.

Että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Joh. 17:21.

Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Gal. 3:28.


48. YHTEINEN KRISTILLINEN TUNNUSTUS SEURAKUNNASTA

Minä uskon yhden, pyhän, yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden. Tähän tunnustukseen yhtyy koko kristikunta maan päällä.

Virsikirja 415:9.

49. SEURAKUNNAN JÄSENET

Kaikki kastetut on kasteessa otettu seurakunnan jäseniksi. Niitä jäseniä, jotka ovat vieraantuneet tai luopuneet Kristuksesta, Pyhä Henki tahtoo tehdä Kristuksen seurakunnan eläviksi jäseniksi.

Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi. 1 Kor. 12:13.

Viinitarhuri vastasi ja sanoi hänelle: »Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympärillä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois.» Luuk. 13:8–9.

Viinipuu ja oksat: Joh. 15:1–11.


50. TAISTELEVA JA RIEMUITSEVA SEURAKUNTA

Kristuksen seurakunta on täällä maan päällä muukalainen, hajalla asuva ja taisteleva. Kristuksen tullessa se hänen kanssaan ilmestyy kirkastettuna ja riemuitsevana.

Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä. tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Hebr. 11:13.

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään. llm. 7:9.


51. KRISTITTYJEN HENGELLINEN PAPPEUS

Kaikilla kristityillä on oikeus lähestyä Jumalaa Isänä. Heidän tehtävänään on myös rakkaudessa nuhdella ja lohduttaa toisiaan. Tässä merkityksessä he kaikki ovat pappeja.

Te olette »valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo». 1 Piet. 2:9.

Miten on kohdeltava rikkovaa veljeä: Matt. 18:15–18.

Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi. Room. 15:7.


52. ARMONVÄLINEET

Pyhä Henki suorittaa työnsä seurakunnassa Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi.

Sakramentteja ovat pyhä kaste ja Herran pyhä ehtoollinen.

Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Joh. 3:27.

Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Joh. 6:63.

Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä. Joh. 6:54.


53. SEURAKUNNAN VIRAT

Armonvälineiden hoitamiseksi Jumala on asettanut seurakuntaansa papin viran. Samoin Jumala on lähimmäisten henkilökohtaiseksi auttamiseksi ja palvelemiseksi asettanut seurakuntapalvelijan: diakonin ja diakonissan viran.

Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa. Ap.t. 20:28.

Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. 1 Tim. 3:1.

Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. 1 Kor. 4:1.

Seurakuntapalvelijain asettaminen: Ap.t. 6:1–6.


54. EVANKELIUMI LUO SEURAKUNNAN

Seurakunta on siellä, missä evankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.

Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. Ef. 2:19–22.

Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Room. 10:17.

Jumalan sana ei voi olla ilman Jumalan kansaa. Martti Luther.


55. LAKI JA EVANKELIUMI

Jumalan sana on lakia ja evankeliumia. Laki ilmaisee meille Jumalan pyhän tahdon ja kurittaa meitä Kristuksen luo. Evankeliumi on iloinen sanoma Jumalan armosta, joka tarjotaan meille Kristuksessa.

Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin. Ps. 119:4.

Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Gal. 3:24.

Lain kautta tulee synnin tunto. Room. 3:20.

Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Luuk. 2:10–11.


56. SAKRAMENTIT

Sakramentit ovat seurakunnan pyhiä toimituksia, jotka Jeesus Kristus itse on asettanut. Kristus itse on niissä läsnä ja jakaa näkyvien aineiden välityksellä meille armoaan.

Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua. 2 Moos. 20:24.

57. KASTEEN ASETTAMINEN

Herramme Jeesus Kristus asetti pyhän kasteen vähää ennen taivaaseenastumistaan, kun hän sanoi opetuslapsillensa:

Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanloppuun asti. Matt. 28:18–20.

58. KASTEEN SIUNAUS

Kasteessa toimii Jeesus Kristus itse. Hän uudestisynnyttää meidät siinä ja ottaa meidät Jumalan lapsiksi ja seurakuntansa jäseniksi. Hän vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta.

Kastettuina saamme uskossa turvautua Jumalan rakkauteen. Saamme vastaanottaa lahjana kaiken sen, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Kasteemme perusteella Pyhä Henki johtaa ja kasvattaa meitä.

Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Gal. 3:27.

Katkokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. 1 Joh. 3:1.

Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Joh. 3:5.

Olen kastettu, olen pelastuva. Martti Luther.


59. KASTEEN VELVOITUS

Kaste velvoittaa meitä siihen, että meissä oleva »vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä».

Kaste velvoittaa kuolemaan pois synnistä: Room. 6:1–14.

Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Ef. 4:22–24.


60. LAPSENKASTE

Koska jokainen lapsi on perisynnin turmelema ja tarvitsee pelastusta, Kristuksen seurakunta on alkuajoista asti vienyt kasteessa pienet lapset Vapahtajan luo. Se on seurannut Jeesuksen sanoja: »Sallikaa lasten tulla minun tyköni». Näin se on tahtonut jättää jokaisen ihmiselämän sen hennoimmasta alusta asti Jumalan suojelukseen ja hoitoon.

Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan, valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. Mark. 10:14–15.

Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät. Joh. 15:16.

Kirkko on saanut apostoleilta tavan kastaa lapsetkin. Kirkkoisä Origenes.

Kristus tuli pelastamaan kaikkia, kaikkia, sanon minä, jotka hänen kauttaan uudestisynnytetään Jumalalle, imeväisiä lapsia, pieniä lapsia, nuorukaisia ja vanhuksia. Kirkkoisä Ireneus.


61. KASTE JA OPETUS

Kastetut on Jeesuksen käskyn mukaan opetettava pitämään, mitä hän on käskenyt. Tämä opetus tapahtuu kodissa ja koulussa, mutta erityisesti rippikoulussa. Rippikoulu päättyy pyhään toimitukseen, jota sanotaan konfirmaatioksi. Siinä seurakunta rukoilee puolestamme, me tunnustamme uskomme ja lupaamme uskollisuutta Vapahtajallemme. Sen jälkeen käymme ensimmäisen kerran Herran pyhällä ehtoollisella.

Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. 5 Moos. 6:6–7.

Me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. Ps. 78:4.

Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. llm. 2:10.


62. HERRAN EHTOOLLISEN ASETTAMINEN

Herran pyhä ehtoollinen asetettiin näin:

Meidän Herramme Jeesus Kristus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: »Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Se tehkää minun muistokseni.»

Samoin hän otti myös maljan, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: »Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.»


63. KRISTUS ON LÄSNÄ EHTOOLLISESSA

Herra Jeesus Kristus on itse läsnä pyhässä ehtoollisessa. Hän antaa siunatussa leivässä ja viinissä meille ruumiinsa ja verensä, se on: oman itsensä.

Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka me murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? 1 Kor. 10:16.

Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Joh. 6:56.


64. EHTOOLLISEN LAHJA

Herran pyhä ehtoollinen on salaisuus, jonka syvyys on meille tutkimaton. Mutta uskossa tulemme osallisiksi sen runsaasta siunauksesta. Vietämme ehtoollisessa Kristuksen uhrin: hänen kärsimyksensä ja kuolemansa muistoa. Saamme vakuutuksen syntiemme anteeksiantamuksesta. Saamme siinä läheisen yhteyden Kristukseen ja toisiimme. Ilo ja kiitollisuus täyttää sydämemme, niin että uudelleen annamme itsemme Herrallemme. Me tunnustamme Kristusta, ja meissä elpyy toivo, että kerran saamme Kristuksen uskollisten kanssa nauttia suurta ehtoollista taivaassa.

Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. 1 Kor. 11:26.

Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä. Mark. 14:24.

Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. 1 Kot. 10:17.

He mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa. Ap.t. 2:46–47.

Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. llm. 3:20.

Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle. Ilm. 19:9.


65. EHTOOLLISVIERAAT

Kelvoton ehtoollisvieras on se, joka ei muista, että hän menee kohtaamaan Vapahtajaansa ja että hän on mahdoton ja kelvoton hänen suurta armoaan vastaanottamaan.

Kelvollinen ehtoollisvieras on se, joka tarvitsee Kristusta. Hän tuntee uskonsa ja rakkautensa heikkouden. Hän sydämestään katuu syntejään, pyytää niitä anteeksi ja ikävöi yhä läheisempää elämänyhteyttä Kristukseen.

Joka kelvottomasti syö tätä leipää tai joo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. 1 Kor. 11:27–29.

Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä. Matt. 5:25.

Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Matt. 5:6.

Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi, llm. 22:17.

Tule, Pyhä Henki, tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan; tule, köyhäin apu; tule, lahjain antaja; tule, sielun kirkkaus; sinä paras lohduttaja, sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö! Töissä sinä olet lepo, helteessä virvoitus, murheessa lohdutus. Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo! Täytä uskollistesi sydämet. Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta. Pese se, mikä saastainen on, kastele se, mikä kuiva on; paranna, mikä haavoitettu on; pehmitä, mikä kova on; lämmitä, mikä kylmä on; etsi kaikkia eksyneitä. Anna uskollisillesi, jotka turvautuvat sinuun, pyhät lahjasi, anna uskon vahvistusta, anna autuas loppu, anna iäinen ilo. Amen. Kirkkokäsikirja.




KUUDES LUKU

USKONELÄMÄ

66. SURUTTOMUUS

Jos Pyhä Henki ei saa lapsena kastettua hoitaa Kristuksen yhteydessä, maailman henki valtaa ihmisen sydämen. Vain hämärästi hän ikävöi Jumalaa ja iäisyyttä. Hän tuntee tosin elämänsä tyhjyyden, ja ajoittain synti vaivaa häntä; mutta hän ei tajua, että hänen tärkein asiansa olisi sielun pelastus. Tällaista tilaa sanotaan suruttomuudeksi.

Voi suruttomia Siionissa, huolettomia Samarian vuorella! Aam. 6:1.

Maailmaan kiintynyt mieli: Luuk. 12:16–21.

Niin me ilman Pyhää Henkeä olemme kylmät, ilman sisällistä rauhaa ja iloa, vanhurskautta ja jumalallista viisautta, ilman nöyryyttä ja omantunnon väristyksiä. Mikael Agricola.


67. JUMALA KUTSUU

Pyhä Henki herättää surutonta syntistä elämänkohtaloilla, kärsimyksillä ja toisten esimerkillä, mutta erittäin Jumalan sanalla.

Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä. Joh. 6:44.

Tuhlaajapoika vieraalla maalla: Luuk. 15:14–16.

Hän vei hänet Jeesuksen tykö: Joh. 1:40–SI,

Halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Room. 2:4.


68. ETSIKKOAIKA

Ihmisen elämässä on aikoja, joina Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Sellaista aikaa sanotaan etsikkoajaksi. Useimmiten Jumala kutsuu meitä jo nuoruudessa.

Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jes. 55:6.

Me kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: »Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut». Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä. 2 Kor. 6:1–2.

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat. Saarn. 12:1.


69. JUMALAN KUTSUN HYLKÄÄMINEN

Ihminen voi kuitenkin hyljätä Jumalan kutsumisen. Hän esittää silloin monenlaisia puolusteluja voidakseen välttyä asettumasta Jumalan kasvojen valkeuteen. Näin hän vaipuu yhä syvemmälle suruttomuuteen ja paaduttaa sydämensä. Tämä voi johtaa hengelliseen kuolemaan.

Et tuntenut etsikkoaikaasi: Luuk. 19:41–14.

Jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Joh. 3:20.

Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne. Hebr. 3:15.


70. HERÄÄMINEN

Kun Jumala pysähdyttää syntisen eteensä, tämä joutuu näkemään todellisen tilansa. Hän näkee rikkoneensa Jumalan käskyt. Hän alkaa tajuta, ettei hänellä ole vain yksityisiä syntejä vaan että koko hänen elämänsä suunta on väärä. Mutta synnin hädän ohella hänessä herää vetämystä Vapahtajan puoleen ja toivo, ettei Vapahtaja sittenkään häntä hylkää. Tätä synnin hätää ja armon ikävää Jumalan edessä sanotaan heräämiseksi

Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Ps. 51:6.

Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! Ef. 5:14.

Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen. Ps. 90:8.

Sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Room. 7:19.


71. PARANNUS

Taivaallinen Isä odottaa, että herätetty ihminen kääntyy hänen puoleensa ja tunnustaa hänelle syntinsä. Herätetty ihminen pyytää niitä Kristuksen tähden anteeksi ja anoo voimaa luopua niistä. Näin hän tekee parannuksen.

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois. Ap.t. 3:19.

Tuhlaajapoika meni itseensä ja sanoi: »Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yllin kyllin leipää, multa minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt

syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä ansaitse, että minua, sinun pojaksesi kutsutaan.» Luuk. 15:17–19.

Katumus ilman uskoa on epätoivoa. Martti Luther.

Todellinen, oikea parannus ei oikeastaan ole muuta kuin katumusta ja vaivaa eli peljästyksiä synnin vuoksi sekä samassa kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön, että synti on anteeksi annettu ja armo Kristuksen kautta saatu, joka usko taas lohduttaa ja tyydyttää sydämen. Sitten on myös seuraava elämän parannus ja synnin jättäminen, sillä näiden tulee olla parannuksen hedelmiä, niin kuin Johannes sanoo Matt. 3. luvussa: Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä. Augsburgin Tunnustus.


72. USKO

Kristukseen uskomme, kun ikävöimme hänen luokseen, luotamme hänen armolupauksiinsa ja sydämemme halulla otamme hänet vastaan Vapahtajanamme.

Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Joh. 6:37.

Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. Hebr. 4:16.

Usko uskoo synnit anteeksi annettavan Kristuksen tähden, lohduttaa omantunnon ja vapauttaa peljästyksistä. Augsburgin Tunnustus.


73. VANHURSKAUTTAMINEN

Kun uskossa otamme vastaan Kristuksen Vapahtajanamme, Jumala ei lue meille syntejämme, vaan antaa ne meille Kristuksen tähden anteeksi. Hän pukee meidät Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen. Näin Jumala vanhurskauttaa meidät.

Vanhurskas on elävä uskosta. Room. 1:17.

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kantta. Room. 5:1.

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Room. 8:1.

Hänessä meillä on lunastus hänen verensä kantta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Ef. 1:7.

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Room. 8:16.

Sinä, Herrani Jeesus, olet minun vanhurskauteni mutta minä olen sinun syntisi. Martti Luther.


74. UUDESTISYNTYMINEN JA UUSI ELÄMÄ

Kun Jumala vanhurskauttaa meidät, hän synnyttää meihin uuden elämän. Tämä on hengellisesti kuolleen uudestisyntyminen.

Uudestisyntymisessä alkaa jokapäiväinen taistelu syntiä vastaan. Pyhä Henki herättää meissä halun täyttää Jumalan tahtoa ja seurata Herraamme Kristusta. Usko yhdistää meidät Kristukseen.

Ei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa. 1 Kor. 15:20.

Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Joh. 3:7,

Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Gal. 2:-20.

Kristus asuu uskon kautta teidän sydämissänne. Ef. 3:17.

Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. 2 Kor. 5:17.


75. PYHITYS

Kristitty tuntee joka päivä vaivaa synnistään, ja joka päivä hän parannuksessa ja uskossa kääntyy Kristuksen puoleen. Pyhän Hengen työ hänen sydämessään johtaa hänet yhä syvempään synnin ja armon tuntoon. Hän näkee, mitä hänen syntinsä on maksanut hänen Vapahtajalleen, mutta samalla hän iloitsee siitä, että Vapahtaja niin suuresti häntä rakastaa. Vapaaksi synnistä hän ei pääse ajallisen elämänsä aikana, vaan hän on jatkuvasti »samalla kertaa vanhurskas ja syntinen».

Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti. Fil. 3:12.

Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoi: »Tehkää parannus», niin hän tahtoi, että hänen uskoviensa koko elämä maan päällä oli oleva jatkuvaa parannuksen tekemistä. Martti Luther.

Ole varuillasi etsimästä sellaista pyhyyttä, ettet enää pidä itseäsi syntisenä. Sillä Kristus ei asu muissa kuin syntisissä. Martti Luther.


76. HENGEN HEDELMÄT

Vaikka kristitty onkin jatkuvasti syntinen, uskonyhteys Kristukseen saa hänen elämässään aikaan Hengen hedelmiä. Suurin niistä on rakkaus.

Seurakunnan rakentamiseksi Jumala myös antaa uskoville erityisiä armolahjoja.

Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Gal. 5:22.

Usko, toivo, rakkaus:1 Kor. 13.

Erityiset armolahjat:1 Kor. 12:8–11, 28–30.


77. USKONELÄMÄN HOITAMINEN

Pysyäkseen ja vahvistuakseen uskossa kristityn tulee ahkerasti käyttää Jumalan sanaa ja Herran pyhää ehtoollista, rukousta ja kristittyjen keskinäistä yhteyttä.

He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksessa. Ap.t. 2:42.

Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana. Hebr. 10:25.


78. RUKOUS

Rukous on sydämen nöyrää ja vilpitöntä puhetta Jumalan kanssa.

Kun rukous on sydämen välitöntä tuntoa Jumalan läheisyydestä, sitä sanotaan hartaudeksi. Rukouksessa saamme myös pyytää Jumalalta itsellemme tai lähimmäisillemme hengellistä ja ruumiillista hyvää. Me kiitämme Jumalaa hänen hyvyydestään ja ylistämme hänen pyhää nimeänsä.

Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Ps. 37:7.

Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. Ps.50:15.

Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Jaak. 5:16.

Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. 1 Tess. 5:17–18.

Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen! llm.7:12.


79. ISÄ MEIDÄN

Kun opetuslapset näkivät, etteivät he osaa rukoilla, Jeesus opetti heille Isä meidän rukouksen. Tähän rukoukseen yhtyvät kaikki kristityt maan päällä.

Jeesus opettaa rukoilemaan: Luuk. 11:1–13.

Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen. Vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.


80. RUKOUS JEESUKSEN NIMEEN

Kun me rukoillessamme uskalluksella luotamme siihen, mitä Jeesus Kristus on puolestamme tehnyt, ja samalla suostumme Jumalan tahtoon, me rukoilemme Jeesuksen nimeen.

Jeesus rukoili Getsemanessa: »Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun». Luuk. 22:42.

Mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen. Joh. 14:13.


81. RUKOUKSEN KUULEMINEN

Jumala kuulee jokaisen rukouksen. Usein hän kuitenkin rakkaudessaan viivyttää rukouksemme täyttämistä tai antaa meille sellaista, mikä on meille tarpeellisempaa.

Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Matt. 7:7.

Jeesus sanoi: »Minun aikani ei ole vielä tullut». Joh. 2:4.

Olkaa kestäväiset rukouksessa. Kol. 4:2.

Hän voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme. Ef. 3:20.


82. SUURI ESIRUKOILIJAMME

Kun rukouksemme on heikko, meillä on se lohdutus, että Kristus, korotettu Herramme, rukoilee puolestamme.

Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa viriä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Room. 8:34.

Hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. Hebr. 7:25.


83. SYNTIEN TUNNUSTAMINEN JA RIPPI

Jumalalle meidän tulee joka päivä tunnustaa kaikki syntimme ja luottaa siihen, että hän Kristuksen tähden antaa ne anteeksi! Lähimmäisillemme meidän on tunnustettava ne synnit, joilla olemme heitä vastaan rikkoneet

Jakaakseen syntien anteeksiantamuksen rauhaa Jumala on myös säätänyt seurakunnalleen ripin. Siinä tunnustamme papille tai muulle seurakunnan jäsenelle syntimme, ja hän Jumalan sanan perusteella julistaa meille synninpäästön eli anteeksiantamuksen.

Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Ps. 51:3.

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Sananl. 28:13.

Jeesus sanoi: »Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.» Joh. 20:22–23.


84. KILVOITUS

Kristityn elämässä on Jumalan rauhaa ja iloa, mutta myös uskon heikkoutta, kiusauksia ja ahdistuksia.

Jumala kuljettaa omiaan ristin kaitaa tietä: Kärsimyksillä hän tahtoo koetella heidän uskoaan, pitää heitä nöyryydessä ja vetää heitä yhä läheisempään yhteyteen kanssaan. Usein Jumala myös katsoo lapsensa arvollisiksi kärsimyksillään todistamaan uskostaan.

Kun kristitty pysyy Jumalan käsissä, niin hänen elämäänsä kannattaa yhä syvenevä luottamus siihen, että Herra johdattaa kaiken hänen parhaakseen. Hänen sydämensä täyttää nöyrä kiitollisuus siitä, että Jumala jaksaa häntä, arvotonta, hoitaa lapsenaan. Yhä elävämmäksi hänelle käy myös tulevan kirkkauden toivo. Valvoen ja rukoillen hän odottaa pelastuksen lopullista täyttymystä.

Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään. 1 Tim. 6:12.

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Luuk. 9:23.

He lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Ap.t. 5:41.

Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa. Hebr. 12:6.

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi. Valit. 3:22–23.

Minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room. 8:38–39.




SEITSEMÄS LUKU

KRISTILLINEN SIVEELLISYYS

85. PELASTETTU PALVELEMAAN

Kun Jumala armosta antaa meille syntimme anteeksi, se synnyttää sydämessämme rakkautta, kiitollisuutta ja uskon kuuliaisuutta. Nämä saattavat meidät palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme. Kristityn koko elämä on palvelemista. Tällaista elämää sanomme kristilliseksi siveellisyydeksi.

Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. 1 Joh. 4:19.

Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. 2 Kor. 5:14–15.

Kantakaa toistenne kuormia ja niin te täytätte Kristuksen lain. Gal. 6:2.

Laupias samarialainen: Luuk. 10:30–37.

Usko on elävä, uuttera, toimelias, voimallinen asia; sen vuoksi on mahdotonta, ettei se lakkaamatta tahtoisi vaikuttaa hyvää. Martti Luther.


86. ILOISIN JA VAPAIN SYDÄMIN

Kristitty ei tottele Jumalan tahtoa pakosta, vastahakoisesti tai palkan toivossa, vaan mielellään, »iloisin ja vapain sydämin».

Palvelkaa Herraa ilolla. Ps. 100:2.

Kun olette tehneet kaiken, mitä teidän, on käsketty tehdä, sanokaa: »Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään». Luuk. 17:10.

Toimi iloisin ja vapain sydämin. Martti Luther.


87. KRISTILLINEN MIELENLAATU

Kristitty pyytää elää niin, etteivät vain hänen tekonsa, vaan koko hänen elämänsä suunta olisi Jumalan mielen mukainen.

Armosta eläessään hän tahtoo pysyä nöyränä. Koska hän on saanut kaikki lahjat ja tehtävät Jumalalta, hän tahtoo olla uskollinen kaikessa.

Koettelemuksissa ja kärsimyksissä hän oppii kärsivällisyyttä, sillä hän ottaa kaikki kohtalonsa Jumalan kädestä.

Kristitty pyrkii kaikessa noudattamaan totuutta. Kun hän omassatunnossaan kuulee Jumalan äänen, hän on vapaa ihmisten tuomioista

Tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi. Matt. 12:33.

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Fil. 2:5.

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. 1 Piet. 5:5.

Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi. 1 Kor. 4:2.

Ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä. Room. 5:3–4.

Kristitty ihminen on uskossaan vapaa ja kaikkien kappaleiden herra. Martti Luther.


88. KUTSUMUS

Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle tehtävän. Tätä Jumalan meille uskomaa tehtävää nimitetään kutsumukseksi. Kutsumuksen uskollisella suorittamisella palvelemme Jumalaa ja lähimmäisiämme.

Rukoile ja tee työtä!

Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. Luuk. 16:10.

Virsikirja 449:2.


89. TYÖ

Jumala on säätänyt ihmiselle työn ja levon vaihtelun;

Työllä hankimme elatuksemme ja tarpeemme. Työ varjelee meitä joutilaisuuden vaaroilta. Työ kasvattaa meissä velvollisuuden ja yhteyden tuntoa. Tunnollinen työn tekeminen antaa meille työn iloa. Silloinkin, kun työ on raskas taakka, Jumala kätkee siihen siunauksen.

Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille. Kol. 3:23.

Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. 2 Tess. 3:10.

Käsi aurassa, sydän taivaassa!


90. VAPAA-AJAT

Vapaa-ajat meidän on käytettävä ruumiin ja sielun lepoon ja virkistykseen. Luonto, hyvät kirjat ja harrastukset sekä hyvä seura tarjoavat tervettä ja puhdasta iloa. Niitä saamme kiitollisin mielin käyttää hyväksemme.

Monet käyttävät vapaa-aikojaan väärin. He etsivät iloaan huonoista huvituksista ja väkijuomista. Nämä turmelevat sieluamme ja ruumistamme, särkevät koteja ja johtavat usein rikoksiin.

Sielun suurin virvoitus on osanotto seurakunnan jumalanpalvelukseen ja kotihartauteen.

Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa. Fil. 4:8.

Karttakaa kaikenlaista pahaa. 1 Tess. 5:22.

Huono seura hyvät tavat turmelee. 1 Kor. 15:33.

Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. 1 Kor. 3:16–17.

Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Matt. 4:4.

Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti. Ps. 84:3.


91. OMAISUUS

Omaisuus on Jumalan meille antamaa lahjaa. Meidän on käytettävä sitä niin, että siitä on iloa ja siunausta itsellemme ja lähimmäisillemme. Meidän on kartettava sekä ahneutta että tuhlaavaisuutta ja aina muistettava, että paras aarteemme on taivaassa.

Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää. Sananl. 30:8.

Autuaampi on antaa kuin ottaa. Ap.t. 20:35.

Älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne. Hebr. 13:16.

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Matt. 6:33.


92. SIVEELLINEN YHTEISELÄMÄ

Tärkeimmät elämänalat, joilla kristitty suorittaa palvelutehtävänsä, ovat koti, valtio, kulttuurielämä ja kirkko.


93. KOTI JA PERHE

Hyvä koti on Jumalan suuri lahja. Se liittää yhteen vanhemmat, lapset ja perheen muut jäsenet. Perheen perustuksena on avioliitto. Avioliitossa mies ja nainen yhtyvät koko elinikänsä kestävään liittoon. Heidän tehtävänään on Jumalan pelossa hoitaa ja kasvattaa sekä toisiaan että lapsiaan.

Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken. Hebr. 13:4.

Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Matt. 19:6.


94. KOTIELÄMÄ

Aviopuolisoiden tulee osoittaa toisilleen rakkautta ja uskollisuutta. Lasten tulee rakastaa, kunnioittaa ja totella vanhempiaan. Kaikkien tulee yhdessä vaalia kodin henkeä, sen hyviä tapoja ja siinä säilyvää arvokasta isien perintöä.

Ennen kaikkea antakaa Kristuksen tulla kotiinne. Kirkkokäsikirja.

Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Room. 12:10.

Miehet, rakastakaa vaimojanne. Ef. 5:25.

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa. Kol. 3:20.

Johda aviopuolisot keskinäiseen rakkauteen, lapset kristilliseen kasvatukseen, isäntäväki oikeudentuntoon, palvelijat uskollisuuteen ja meidät kaikki totiseen parannukseen ja uskoon. Kirkkokäsikirja.


95. YSTÄVÄPIIRI

Kotiin ja perheeseen liittyy sukulais- ja ystäväpiiri. Ystävyys on kallis lahja. Sen säilyttämiseksi tarvitaan luotettavuutta, uskollisuutta ja myötätuntoa kaikissa elämän vaiheissa.

Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa. 1 Sam. 18:3.

Harrastakaa vieraanvaraisuutta. Room. 12:13.


96. ISÄNMAA

Jumala on antanut kansallemme yhteisen kodin, isänmaan. Hän on antanut kansallemme tehtävän ja johtanut sen vaiheita halki vuosisatojen. Jumalan lahjaa ovat isiltä perityt hyvät tavat, kielemme ja sivistyksemme.

Jumala tahtoo, että jokainen kansa saisi elää maassaan rauhassa ja noudattaisi vanhurskautta.

Jumala on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat. Ap.t. 7:26.

Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. Sanani. 14:34.

Virsikirja 462:5.


97. VALTIO

Menneiltä polvilta saamamme kallis perintö on myös vapauteen perustuva yhteiskuntajärjestyksemme. Jumalan sana on vuosisatojen kuluessa opettanut kansaamme kunnioittamaan järjestystä, oikeutta ja jokaisen ihmisen koskemattomuutta sekä vastustamaan sekasortoa ja väkivaltaa.

Kansamme käsitys vapaudesta ja oikeudesta on saanut ilmauksensa laissa. Oikeusjärjestyksen ylläpitämisen Jumala on antanut valtion tehtäväksi.

Maa on rakennettava lailla eikä väkivallan teoilla. Sillä silloin maan käy hyvin, kun lakia noudatetaan. Vanha maakuntalaki.

98. KANSALAISEN OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET

Valtio takaa jäsenilleen joukon yleisiä ihmisoikeuksia. Jokaisella kansalaisella on uskon- ja omantunnon vapaus, ruumiillinen ja siveellinen koskemattomuus, ajatuksen vapaus sekä oikeus saada työtä ja perustaa koti. Jokaisella on yhtäläinen oikeus edistyä ja ottaa osaa maan asioiden ratkaisuun.

Kansalaisen tulee tunnollisesti täyttää velvollisuutensa, harrastaa yksimielisyyttä, kunnioittaa lakia ja oikeutta sekä rukoilla isänmaan puolesta.

Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Ap.t. 5:29.

Esivalta on Jumalan palvelija. Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden. Room. 13:4, 5:

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudesta ja kunniallisuudessa. 1 Tim. 2:1–2.


99. VALTION PAKKOKEINOT

Isänmaan turvallisuuden ja oikeuden ylläpitämisen vuoksi valtio voi vaatia kansalaisiltaan valaa. Vala on Jumalan kasvojen edessä annettu vakuutus tai lupaus, joka on pidettävä pyhänä.

Valtiolla on oikeus rangaista niitä, jotka rikkovat sen lakeja.

Valtio voi myös vaatia meitä puolustamaan isänmaatamme. Kristitty pitää kuitenkin sotaa synnin seurauksena ja kirouksena sekä rukoillen odottaa aikaa, jolloin koittaa Jumalan lupaama pysyvä rauha.

Esivalta ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija. Room. 13:4.

Rauhan rukous: Virsikirja 573.


100. KULTTUURI

Jumala on antanut ihmisen tehtäväksi viljellä luontoa niin, että sen voimat saataisiin yhä paremmin palvelemaan elämän suojelemista ja kohottamista. Tätä työtä ja sen tuloksia sanotaan kulttuuriksi.

Herra Jumala otti ihmisen ja pani ihmisen Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. 1 Moos. 2:15.

Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. 1 Moos. 3:23.


101. TIEDE JA TAIDE

Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että hän tahtoo pysähtyä tarkastelemaan ja tutkimaan luontoa ja ihmiselämää. Tällaista tutkimista sanotaan tieteeksi. Tiede on jatkuvasti kehityksen alainen.

Jumala on antanut ihmiselle myös kyvyn nähdä ja tajuta kauneutta. Kauneuden ilmaisemista havainnollisessa muodossa sanotaan taiteeksi.

Meidän on käytettävä näitä lahjoja niin, etteivät ne johdata meitä ylpeyteen ja aistillisuuteen, vaan että ne synnyttävät meissä nöyrää ja kiitollista mieltä elämän antajaa kohtaan ja edistävät Jumalan kunniaa.

Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa! Ps. 8:2.

Herran pelko en viisauden alku. Sananl. 9:10,


102. KULTTUURIN VELVOITUS

Kulttuuri ei ole vain ulkonaista muotoa ja taitavuutta, vaan sydämen sivistystä. Siihen kuuluu, että olemme raittiit ja noudatamme hyviä tapoja. Siihen kuuluu myös, että osoitamme arvonantoa ja ymmärtämystä jokaista ihmistä kohtaan hänen asemaansa katsomatta, suojelemme luontoa ja kohtelemme eläimiä lempeästi.

Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 1 Piet. 3:3–4.

Te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. 1 Kor. 6:20.


103. SUOMEN KIRKKO – HENGELLINEN ÄITIMME

Suomen kirkko on hengellinen äitimme. Se on opettanut kansaamme lukemaan Jumalan sanaa ja noudattamaan Jumalan tahtoa. Ankarina aikoina se on lohduttanut kansaa ja antanut sille voimaa kärsimyksien kestämiseen. Sen jumalanpalvelus on avoinna jokaiselle. Jumalan sanalla ja rukouksella se siunaa myös elämämme juhlahetket ja saattaa meitä kehdosta hautaan.

Et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. Room. 11:18.

Kirkko on äiti, joka ravitsee ja hoitaa jokaista lastaan. Martti Luther.


104. SUOMEN KIRKKO – KANSANKIRKKO

Suomen kirkkoa sanotaan kansankirkoksi siksi, että se tahtoo sulkea Jumalan ennättävän armon piiriin koko kansan. Jeesus on käskenyt tehdä kansat hänen opetuslapsikseen. Jokainen ihminen tarvitsee Vapahtajaa, ja Jumalan isänsyli on syntien anteeksiantamuksessa avoinna jokaiselle.

Kirkko odottaa meiltä, että me sen elävinä jäseninä tunnemme vastuuta sen asioista ja henkilökohtaisesti otamme osaa sen toimintaan.

Taivaallinen Isä antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Matt. 5:45.

Jumalan valtakunnan salattu kasvu: Mark. 4:26–29.

Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti. Matt. 13:24–30.


105. LÄHETYSTYÖ JA KIRKKOJEN YHTEYS

Vapahtajan käskyn mukaan evankeliumi on vietävä kaikille kansoille. Tähän tehtävään Suomen kirkko osallistuu tekemällä lähetystyötä.

Suomen kirkko on yhteistyössä muiden kirkkokuntien kanssa toteuttaakseen Vapahtajan rukousta, »että he yhtä olisivat». Tässä työssä kirkkomme tahtoo pysyä uskollisena evankelisluterilaiselle tunnustukselleen.

Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Mark. 16:15.

Tee suureks myöskin meille
Sun rakkautesi,
niin että itsellemme
me emme eläisi,
Sun pyhää uhrimieltäs suo,
Herra, meillekin;
ja kansas alttihiksi
tee uhrauksihin.
        Virsikirja 188:3



KAHDEKSAS LUKU

VIIMEISET TAPAHTUMAT

106. KRISTITYN TOIVO

Ajan ahdinkojen keskellä kristikunta Jumalan lupauksiin luottaen odottaa sitä riemullista päivää, jolloin Jumalan valtakunta tulee kirkkaudessa. Silloin Jumala on oleva kaikki kaikessa.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta. 1 Piet. 1:3.

Mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksiottamista meidän ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa me olemme pelastetut. Room. 8:23–24.

Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Luuk. 21:28.


107. IÄISYYDEN RAJALLA

Kuolemassa ruumis ja henki eroavat toisistaan. Ruumis tulee maaksi jälleen, mutta henki odottaa Kristuksen tulemisen päivää. Vanhurskaille tämä odotus on rauhaa ja Jumalan läheisyyttä, jumalattomille vaivaa ja tuomion odotusta.

Kristus päästää omansa kuoleman kammosta. Kuolema on heille tie elämään, ja heidän hautansa on Kristus pyhittänyt lepokammioksi.

Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti – sanoo Henki – he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä. Ilm. 14:13.

Rikas mies ja Lasarus: Luuk. 16:19–31.

Kristus meni pois ja saamasi vankeudessa oleville hengille. 1 Piet. 3:19.

Virsikirja 69:4.


108. KRISTUKSEN TULEMINEN

Nykyisen maailmanajan lopussa Kristus ilmestyy kirkkaudessa. Hän herättää kaikki kuolleet. Vanhurskaiden ruumiit tulevat silloin Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaisiksi.

Kristuksen tulemisen enteet: Matt. 24:3–44.

Siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä. Mark. 13:32.

Hän on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi. Fil. 3:21.

Kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. Joh. 5:28–29.

Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. 1 Kor. 15:42–44.

Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen. Ilm. 1:7.


109. VIIMEINEN TUOMIO

Viimeisenä päivänä kaikki ihmiset kootaan Kristuksen tuomioistuimen eteen. Vanhurskaat pääsevät iankaikkiseen elämään, mutta jumalattomat joutuvat kadotukseen, joka oh iankaikkinen ero Jumalaista.

Viimeinen tuomio: Matt. 25:31–46.

Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Gal. 6:7–8.

Minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ilm. 20:11–12.


110. UUDET TAIVAAT JA UUSI MAA

Kristuksen tulemisessa taivaat ja maa katoavat, ja Jumala luo uudet taivaat ja Uuden maan, joissa vanhurskaus asuu. Silloin luomakunta pääsee vapaaksi turmeluksen orjuudesta. Jumalan valtakunta ilmestyy kirkkaudessaan.

Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty palavat. Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. 2 Piet. 3:10, 13.

Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme. Ilm. 11:15.

Itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Room. 8:21.


111. IANKAIKKINEN ELÄMÄ

Iankaikkinen elämä on Jumalan lasten sanomaton autuus ja kirkkaus taivaassa, Jumalan luona. Se alkaa Kristukseen uskovan sydämessä jo täällä, mutta se tulee täydelliseksi vasta pyhien iankaikkisessa levossa. Siellä he ovat pelastetut kaikesta vaivasta ja pahasta. He näkevät Jumalan kasvoista kasvoihin sekä palvelevat ja ylistävät häntä iankaikkisesti.

Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Hebr. 4:9.

Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. 1 Kor. 2:9.

Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua, eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. Ilm. 21:3–4.

Siell' kaunis kannel soi,
he veisaa virttä uutta,
ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Ei ääneen täällä voi
sen saada ihanuutta,
kuitenkin veisailen kiitosta Herralle.
Hän verellänsä ja hengellänsä
myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
Sun Herra, iankaikkisesti olkohon,
ja taivas, maa ja meri amen sanokoon!
          Virsikirja 623:4.