Jumala koettelee Abrahamia

Tarkastelemme 1. Mooseksen kirjan lukua 22, jossa Jumala käskee Abrahamia uhraamaan poikansa Iisakin. On ihmisiä, jotka haluaisivat poistaa tämän kertomuksen Raamatusta, koska heidän mukaansa Jumala ei olisi voinut vaatia ihmisuhria, joka ei ollut harvinainen ympäröivien pakanakansojen parissa. Olen kuitenkin toista mieltä. Tämä kertomus on Vanhan testamentin ydinkertomuksia.

Israel-matkalle on tyypillistä, että joidenkin raamatunkohtien merkitys avartuu kokemusten kautta. Käydessäni Kalliomoskeijassa, joka sijaitsee Jerusalemin vanhassa kaupungissa, opas luki tekstimme Raamatustaan. Hän selitti, että moskeija on rakennettu paikalle, jossa aikanaan sijaitsi Salomon temppeli. Sitten opas osoitti moskeijan sisällä olevaa aidattua kalliota ja sanoi: "Tässä on paikka, johon Abraham rakensi alttarin."

Sinällään siinä tiedossa, että Abrahamin uhripaikka Morian vuorella on keskellä tulevaa Jerusalemia siinä paikassa, johon Salomon temppeli rakennettiin, ei ole mitään kovin ihmeellistä. Onhan tämä luettavissa monista selitysteoksista. Mutta koska tuolloin en tiennyt Abrahamin uhripaikan sijaintia enkä Kalliomoskeijan nimen merkitystä, tieto oli koskettava yllätys.

Abrahamin toiminta on selvästi esikuva tai profeetallinen teko, joka ennakoi Jumalan oman Pojan uhraamista Golgatalla. Iisak on kertomuksessa Jeesuksen esikuva. Abrahamin alttarin sijaintia tuskin tiedetään metrin tarkkuudella. Koska Golgatan harjanne sijaitsee vain noin 400 metrin päässä Kalliomoskeijasta, on houkuttelevaa ajatella, että Abrahamin alttari ei ollutkaan Kalliomoskeijassa vaan juuri Golgatalla. Tämä näkökulma tuo lisää syvyyttä Abrahamin toiminnan vertauskuvallisuuteen.

Ja Jumala sanoi: "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat." Matteuksesta luemme (Matt. 3:17): "Ja taivaista kuului ääni: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."

Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan. Abraham valmisteli matkaa huolellisesti.

Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. Abrahamilla oli aikaa ajatella. Abraham asui tuohon aikaan Beersebassa. Matkan pituus Beersebasta Jerusalemiin on noin 80 km. Matkalaisilla oli yksi aasi. Varmaankin Abraham ja Iisak istuivat vuoronperään satulassa. Ehkä Iisak ratsasti juuri tuon viimeisen etapin heidän lähestyessään tulevaa Jerusalemia. Johannes kirjoittaa (Joh. 12:13,14): "Kun Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ihmiset ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: Hoosianna! Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään."

Silloin hän sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan..." Markuksesta luemme (Mark. 14:32,33): "He tulivat Getsemane-nimiseen paikkaan, ja Jeesus sanoi opetuslapsille: .Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä rukoilen.. Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen hän otti mukaansa."

"Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksemme." Mieleen hiipii epäilys, puhuiko Abraham oikeasti totta vai halusiko hän vain rauhoittaa palvelijoita. Mutta vaikka hän totteli Jumalaa, hän kuitenkin uskoi, että jotenkin tästä selvitään. Heprealaiskirje vakuuttaa meitä Abrahamin uskosta (Hepr. 11:19): "Abraham päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä."

Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi. Johannes kirjoittaa (Joh. 19:17): "Kantaen itse ristiään Jeesus kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi."

Iisak sanoi: "Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?" Abraham vastasi: "Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani." Lause "Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi" on tärkeä. Siinä ilmaistaan kaksi asiaa. Ensiksi: uhri tarvitaan meidän edestämme, koska emme pysty elämään synnitöntä elämää. Ja toiseksi: Jumala itse sovittaa meidät itsensä kanssa. Meidän omat tekomme tai uhrimme eivät meitä pelasta. Tässä on evankeliumin ydin. Kun suorittaja on Jumala, voimme olla varmoja siitä, että sovitus on tehty viimeistä piirtoa myöten valmiiksi ja oikealla tavalla. Tuo luvattu karitsa on Jeesus. Oron alttariristin tekstissä sanotaan (Joh. 1:29): "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"

Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. Iisak oli luultavasti jo aikuinen mies ja silti hän alistui isänsä tahtoon. Filippiläiskirje todistaa Jeesuksesta (Fil. 2:8): "Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti." On varmasti ahdistavaa tulla sidotuksi polttopuiden päälle. Jesaja julistaa (Jes. 53:7): "Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut."

Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli sanoi: "Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi." Vaikka Iisak ei varsinaisesti ollut Abrahamin ainoa poika, enkeli käyttää tätä sanaa. Tässä on suora viittaus ns. pienoisevankeliumiin (Joh. 3:16): "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."

Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Vielä ei ollut Jumalan karitsan aika. Tulevassa Mooseksen laissa oinas eli uroslammas oli juuri polttouhrieläin. Köyhälle kansalle uhrit olivat kalliita. Abraham oli aikansa ökyrikas, joka olisi voinut uhrata kerralla vaikka tuhat lammastaan. Silti Jumala antoi hänelle uhrieläimen ilmaiseksi. Tämä on ennakkokuva siitä, että Jeesuksen sovitustyö ei edellytä meiltä mitään.

Naapurikansojen keskuudessa ihmisuhrit olivat yleisiä. Abrahamin koettelemisen tarkoituksena oli myös tehdä selväksi kaikille Abrahamin jälkeläisille, myös meille, ettei Jumala halua ihmisiltä ihmisuhreja, ja valmistaa heitä siihen, että Jumala uhraa poikansa heidän edestään.

Abraham antoi sille paikalle nimeksi "Herra katsoo". Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan "Herrankatsomavuoresta". Koska katsomisen kohdetta ei sanota, kohdan merkitys voi jäädä hämäräksi. Avain ymmärtämiseen on aikaisempi lause: "Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi". Vaihtoehtoinen käännös tälle kohdalle on: Abraham antoi sille paikalle nimeksi "Herra antaa". Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan "Se tullaan saamaan Herran vuorella". Eli tässä on viittaus Jeesuksen sovitustyöhön, siihen, että lopullinen sovitus tullaan saamaan myöhemmin tällä samalla vuorella. Jumala antoi meille pelastuksen ja anteeksiannon uhraamalla Jeesuksen meidän edestämme. Uskotko sen?