Kristuksen palvelijoiksi (Kol. 3:17-4:18)

17. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.

Kaiken tekeminen "Jeesuksen nimessä" merkitsee sitä, että teemme kaiken niiden periaatteiden mukaan. jotka hän on ilmaissut meille sanassaan. Ei ole kyse pikkutarkasta perinnäissääntöjen noudattamisesta. Kristitty kuuluu kokonaan Kristukselle, ja siksi hänen tulee tehdä kaikki kiitollisin mielin hänen nimessään.

18. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon, niin kuin Herraan uskoville sopii.

(KR38) Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.

Jaksoa 3:18-4:1 kutsutaan huoneentauluksi, koska siinä annetaan ohjeita kotia ja työntekoa varten.

Jae 18 ei ole feministien eikä tasa-arvon kannattajien mieleen. Puolisoilla on kuitenkin erilaisia ominaisuuksia ja tehtäviä. Kukaan ei voi tätä kieltää, koska mies ei voi synnyttää. Avain ymmärtämiseen on:

Ef. 5:24. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.

Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Jeesus ei pakota seurakuntaa mihinkään.

Eräässä ystäväperheessä sovelletaan periaatetta, että asioista pyritään yhdessä sopimaan, mutta jos yksimielisyyteen ei päästä, mies saa ratkaista. Viisas mies ei kuitenkaan automaattisesti valitse oman mielensä mukaista ratkaisua. Presidentti M. Koivisto on sanonut suhteestaan Tellervoon: Joskus he ovat eri mieltä ja se päättyy heti, kun lopettaa olemasta eri mieltä Tellervon kanssa.

Enemmän tulee kuitenkin totella Jumalaa kuin ihmistä.

19. Miehet, rakastakaa vaimoanne, älkää kohdelko häntä tylysti.

Jos mies noudattaa tätä kehotusta, hänen tahtoonsa on helppo suostua. Kreikan kielessä on useita rakastaa-sanoja. Tässä Paavali ei puhu luonnollisesta rakkaudesta vaan agape-rakkaudesta eli kaiken antavasta jumalallisesta rakkaudesta. Vastaava kohta Efesolaiskirjeessä kuuluukin:

Ef. 5:25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta

20. Lapset, totelkaa kaikessa vanhempianne, sillä se on Herralle mieleen.

Vanhempien ja auktoriteettien kunnioitus on ajassamme vähenemässä. Sen sijaan on leviämässä vinoutuma, jossa annetaan lasten määrätä.

21. Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.

Moittiminen on yleinen kasvatusperiaate Suomessa. "Älkää moittiko" on käännetty eri suomalaisissa käännöksissä: älkää kiihottako (KR38), älkää katkeroittako (RK) ja älkää lannistako.

22. Orjat, totelkaa kaikessa maallisia isäntiänne, ei silmänpalvelijoina ja mielistellen, vaan vilpittömin sydämin, Herraa peläten.

Roomassa oli asukkaita 50 milj., joista 7 milj. oli orjia. Alueilla oli isoja eroja orjien osuudessa. Orjuus ei ollut rotuun perustuvaa. Monet orjat toimivat palveluammateissa: opettaja, parturi, lääkäri.

23. Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.

Pienetkin asiat on tehtävä huolellisesti.

Rahan valta näkyy siinä, että määrä on usein laatua tärkeämpää ja laitteet valmistetaan tarkoituksellisesti vikaantuviksi.

Lk. 16:10-12. Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne?

Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä.

24. Muistakaa, että saatte Herralta palkan, osuutenne perinnöstä. Palvelkaa Herraa Kristusta.

Muut käännökset ovat armollisempia: "Te palvelette Herraa Kristusta".

Palkka Raamatussa on joko palkkio tai rangaistus, tässä palkkio.

Sanal. 11:31. Hurskas saa palkkansa jo maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.

Mt. 5:11-12. Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.

Mt. 6.19-20. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen

Ei laskelmointia

Lk. 17:10. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.

Jeesus opetti: ensimmäiset tulevat viimeiseksi. Taivaassa ei ole kateutta eikä vertailua. Edessä on jotain parempaa:

1. Kor. 2:9. mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.

UT:ssa perinnöllä tarkoitetaan enimmäkseen taivaassa odottavaa perintöä. Jeesus on kaiken perillinen (Hepr. 1:2). Uskova on Jumalan lapsi ja samalla Kristuksen kanssaperillinen (Room. 8:17). Perintö perustuu lapsen asemaan, ei hyvään vaellukseen, kuuliaisuuteen tai muihin ansioihin. Iankaikkinen elämä on tärkein osa perintöämme. Mutta on vielä muuta:

1. Moos. 15:18. Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka.

Gal. 3:29. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.

Useimmat raamatunselittäjät tulkitsevat maan tarkoittavan tässä yhteydessä taivasta. Mutta kirjaimellinen tulkinta on: Israelin maa kuuluu myös meidän perintöömme. Jos olet käynyt Israelissa, olet ehkä kokenut, että se voi tuntua toiselta kotimaalta. Vaikea sanoa, milloin ja miten tämä lupaus toteutuu. Nykyinen Israelin alue oli vuosisatoja muiden kuin juutalaisten hallussa, ja juuri kukaan ei uskonut juutalaisten paluuseen. En kuitenkaan rohkaise ketään lähtemään valitsemaan mökkipalstaa Genesaretin järven rannalta.

25. Väärintekijä saa maksaa tekemänsä vääryyden, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.

Se, että Jumala antaa syntimme anteeksi, ei anna oikeutusta holtittomaan elämään. Muistatte varmaan Jeesuksen vertauksen velallisesta, joka sai suuren velan anteeksi mutta joka ei säälinyt pienvelallista (Mt. 18:24-).

1. Isännät, kohdelkaa orjianne oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Muistakaa, että teilläkin on taivaassa herranne.

Miksi Paavali ei avoimesti vastustanut orjuutta?

  1. Huomio olisi siirtynyt pääasiasta sivuasiaan.
  2. Yhteiskuntarauha: nopeat muutokset olisivat johtaneet väkivaltaan ja talouden romahtamiseen.

Vaikka Paavali ei avoimesti vastustanut orjuutta, Filemonin kirje viestittää tasa-arvoa; karannutta orjaa tuli kohdella kuin Paavalia itseään. Kehotus sopii myös kaikille esimiehille.

2. Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen.

Hellittämättä: Muistatte varmaan Jeesuksen vertauksen leskivaimosta ja jumalattomasta tuomarista (Lk. 18:1-8). Vaimo pyysi apua toistuvasti, ja viimein tuomari myöntyi auttamaan.

Rukous on avain lähempään yhteyteen Jeesuksen kanssa.

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Valvomisessa on 6 osa-aluetta:

  1. Valmiina oloa Jeesuksen paluuseen tai omaan kuolemaan

    Mt. 24:42-44. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.

  2. Ajan merkkien tarkkailua

    Mt. 16:3. Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.

    Room. 12:2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

  3. Henkien erottamista, profetian arvioimista

    1. Joh. 4:1. Älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.

  4. Oman hengellisen tilansa tarkkailua

    2. Kor. 13:5 (KR38). Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

  5. Kiusausten vastustamista

    1. Piet. 5:8. Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina!

  6. Uskollisuutta hengellisen tehtävän hoitamisessa

    Neh. 7:3. Jerusalemin asukkaista oli asetettava vartijat, jotka vartioisivat kukin oman talonsa kohdalla olevaa osuutta.

    1. Kor. 4:2. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.

Kiitos

1. Tess. 5:18 (KR38). Kiittäkää joka tilassa.

Jotkut opettavat, että kaikista onnettomuuksista ja vastoinkäymisistä tulisi kiittää. Kun vaikka kaurapuuro palaa pohjaan, ampiainen pistää nenään tai kukkaro varastetaan. Tulee kiittää Jumalaa joka tilassa, ei joka tilasta. Muistanette, kuinka Saatana runteli Jobia. Ei ole tarkoituksenmukaista kiittää Saatanan työstä.

3. Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta, jonka vuoksi juuri olen vankinakin.
4. Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi ja puhua niin kuin minun pitäisi!

Eikö olekin ihmeellistä, että vanki pyytää apua puhumiseen? Ei sanaakaan vapautumisesta ja vankeuden ongelmista. Paavalin ilmaus 'sanansa julistamiseen' tuo julki sen, että Raamatun tulisi olla hengellisen puheen keskiössä. Vaikka Paavali oli kokenut puhuja, hän tiesi, että hengellisessä puheessa Pyhän Hengen mukana olo on tärkeintä. Kaunopuheisuus, inhimillinen viisaus ja viihdyttävyys ovat toisarvoisia. Vrt. 1. Kor. 2:1-5.

1. Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin.
2. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.
3. Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana.
4. Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa,
5. jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.

5. Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne.

Paavali menee vielä pitemmälle toisessa kirjeessään.

2Tim. 4:2. astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan

6. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.

Sana ystävällisesti merkitsee kirjaimellisesti armollisesti. Suola säilyttää ja vahvistaa makua. Tämä on ainoa kohta Paavalin kirjeissä, jossa hän puhuu suolasta. Kolossan lähellä oli suolajärvi. Paavalin mielessä on ehkä olleet myös VT:n uhrit ja suitsuke, jotka suolattiin.

3. Moos. 2:13. Mausta suolalla jokainen ruokauhrilahjasi. Älä jätä suolaa pois, sillä suola on Jumalan liiton merkki. Uhraa siis suolaa kaikkien uhrilahjojesi mukana.

Uuden liiton merkki on Jeesuksen risti. Eli Jeesus-suolaa mukaan puheisiin. Jeesuksesta puhumisen avain on suhde Jeesukseen

1. Piet. 3:15. pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.

7. Kaikesta, mikä koskee minua, teille kertoo rakas veljemme Tykikos, uskollinen palvelija ja työtoverini Herran työssä.
8. Lähetänkin hänet luoksenne juuri sitä varten, että saisitte tietää, mitä meille kuuluu, ja että hän rohkaisisi teitä.

Rohkaisijoita tarvitaan. Miten rohkaistaan?

  1. Katse pois itsestä Jeesukseen.
  2. Katse pois menneestä tulevaisuuteen.
  3. Pidetään esillä evankeliumia.

9. Hänen mukanaan tulee uskollinen ja rakas veljemme Onesimos, joka on teikäläisiä. He kertovat teille kaikesta, mitä tänne kuuluu.

Onesimos oli Filemonin karannut orja, ks. Filemonin kirje. Isännällä oli oikeus rangaista karannutta orjaa.

10. Teille lähettää terveisiä vankitoverini Aristarkos, samoin myös Markus, Barnabaksen serkku, josta olette saaneet ohjeet. Ottakaa hänet vastaan, jos hän tulee luoksenne.

Markus kirjoitti evankeliumin. Paavali ei (aina ollut) luottanut Markukseen (Apt. 15:37-39).

11. Terveisiä Jeesukselta, jota sanotaan myös Justukseksi. He ovat niitä juutalaisia, jotka ovat tehneet kanssani työtä Jumalan valtakunnan hyväksi, ja heistä ainoat, joilta olen saanut todellista tukea.

Siis Epafras, Luukas ja Demas eivät olleet juutalaisia.

12. Terveisiä lähettää teikäläinen Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka aina taistelee rukouksin teidän puolestanne, jotta pysyisitte lujina ja nuhteettomina ja vankkumatta noudattaisitte kaikessa Jumalan tahtoa.

Epafras oli julistanut evankeliumia Kolossassa (1:7). Hän oli myös vankilassa Roomassa (Filem. 23). Kolossalaiskirjeen syntymiseen antoi sysäyksen Epafraan ja Paavalin kohtaaminen. Epafraan rukouksen keskiössä on Jumalan lain ja tahdon noudattaminen. Mietipä omia rukouksiasi. Milloin olet rukoillut näin?

13. Voin todistaa, että hän näkee paljon vaivaa teidän vuoksenne sekä Laodikean ja Hierapoliin seurakuntien vuoksi.

Laodikea sijaitsi 12 km luoteeseen Kolossasta, joka oli sisämaassa n. 150 km Efesoksesta itään keskellä nykyistä Turkkia. Hierapolis oli 8 km pohjoiseen Laodikeasta.

14. Teille lähettävät terveisiä myös rakas veljemme lääkäri Luukas sekä Demas.

Tämä on UT:n ainoa kohta, jossa Luukkaan ammatti mainitaan.

Demas

2. Tim. 4:10. Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut ja lähtenyt Tessalonikaan.

15. Sanokaa terveisiä Laodikeassa oleville veljille sekä Nymfalle ja hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle.

Tuohon aikaan seurakunnat kokoontuivat usein kodeissa.

16. Kun tämä kirje on luettu teidän keskuudessanne, pitäkää huoli siitä, että se luetaan myös Laodikean seurakunnassa ja että te puolestanne luette Laodikeaan lähettämäni kirjeen.

Kirjeet luettiin seurakunnan kokouksessa. Laodikean kirje ei ole tallella. On myös mahdollista, että Laodikean kirje tarkoittaisikin Efesolaiskirjettä.

17. Sanokaa Arkippokselle: "Muista hoitaa hyvin se tehtävä, jonka olet Herralta saanut."

Perimätieto: Arkippos oli Filemonin poika, Laodikean seurakunnan johtaja.

18. Omakätinen tervehdys minulta, Paavalilta. Muistakaa minun kahleitani. Armo olkoon teidän kanssanne.

Paavali saneli kirjeensä. Kun Paavali tarttui kynään, kahleet kalahtivat.