Symboliikka puhuttelee

Kirkkotaiteessa symboliikan käyttö on viime vuosina vahvistunut. Symboliikka on monitasoista, ja katsojan tulkinta ei välttämättä kohtaa taiteilijan alkuperäisiä ajatuksia. Raamatun sanaan liitettynä symboliselle teokselle löytyy lisää merkityksiä, koska itse Raamattukin on monitasoinen. Kerron kahdesta teoksesta, jotka ovat puhutelleet minua erityisellä tavalla.

Ensimmäinen teos on Tampereen Aitolahden kirkon alttari, jonka on suunnitellut Taina Väisänen. Kirkon verkkosivulla alttaria kuvataan seuraavasti: "Puinen, venemäinen pöytätaso lepää kahden graniittipylvään päällä. Vene symbolisoi seurakuntaa ja graniitti suomalaista pysyvyyttä ja luotettavuutta. Alttarin lasilevy esittää järveä tai merta, jolla vene kulkee. Lasia koristavat monet perinteiset, kristilliset symbolit. Lasilevyissä toistuu Isä Meidän -rukous."

Läpikuultava lasilevy alttarin edessä kuvaa, kuinka näemme uskon silmin heijastuksia taivaasta jo täällä ajassa. Lasilevyn päällä oleva vene symboloi pelastusta kasteen kautta. Pietari kirjoittaa (1. Piet. 3:20-21), että kaste kantaa meitä samoin kuin arkki kantoi Nooaa sukulaisineen. Pylväät kuvaavat Salomon temppelin sisäänkäynnin pylväitä (1. Kun. 7:21). Pylväiden nimet Jakin ja Boas merkitsevät "Hän vahvistaa" ja "Hänessä on voima". Herra on vahvistava ja lohduttava niitä, jotka tulevat rukouksessa hänen tykönsä.

Joka kerta, kun polvistun ehtoolliselle Aitolahden kirkossa, alttari vangitsee katseeni ja ajatukseni. Sen väkevä sanoma ilahduttaa ja antaa voimaa.

Toinen puhutteleva teos on Irma Kukkasjärven suunnittelema kaksiosainen taidekudos, joka hankittiin peittämään Hämeenlinnan kirkon parvekkeiden kaiteita. Sekä harmaassa että ruskeassa osassa on kuvattuna pieniä ristejä. Aluksi ruskean osan väritys suhteessa kirkon muuhun väritykseen tuntui minusta liian voimakkaalta, mutta myöhemmin juuri tuosta ruskeasta väristä tuli minulle tärkeä. En tiedä, mitä taiteilija on ajatellut kaidetekstiiliä suunnitellessaan, mutta erivärinen kaksiosaisuus näyttää sopivan moniin kristinuskon piirteisiin.

Ennen kaikkea kudos havainnollistaa sovitusta: "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset (KR 1938: veriruskeat), ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes. 1:18). Muistan hyvin välähdyksenomaisen hetken, jolloin tämä merkitys johtui mieleeni. "Rumasta" kudoksesta tuli hetkessä kaunis ja rakas. Kokemus oli varsin samanlainen kuin evankeliumin salaisuuden avautumisessa: merkityksettömästä asiasta tuli hetkessä kallisarvoinen.

Erämaavaelluksen aikana israelilaisia seurasi pilvipatsas päivällä ja tulipatsas yöllä. Kudoksen harmaa ja ruskea osa vastaavat näitä patsaita, jotka olivat merkkeinä Jumalan läsnäolosta. Istuessani kirkkosalissa olen näiden "patsaiden" välissä. Ruskean osan ristit muistuttavat meitä pronssikäärmeestä, jota katsomalla israelilaiset saivat avun käärmeenpuremiin. Samalla lailla mekin saamme avun katsomalla Jeesukseen.

Harmaa osa kuvaa myös vettä ja ruskea verta. Johannes kirjoittaa: "Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta - ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren" (1. Joh. 5:6). Taidekudos muistuttaa näin, miten sakramentit kaste ja ehtoollinen kantavat meitä läpi elämän.

Taidekudoksen ruskea osa siirrettiin uusien urkujen valmistuttua Poltinahon seurakuntataloon. Toivoa sopii, että asiassa noudatettiin tekijänoikeuslain määräyksiä. Valitettavasti teoksen pilkkominen vaikeuttaa sen symbolisen merkityksen pohtimista ja ymmärtämistä. Vaikka ruskea osa ei enää olekaan paikallaan, katselen sitä sieluni silmin joka kerta, kun käyn kotikirkossani.