Särkyneen sydämen voima

Ahdistuksen keskellä monia on lohduttanut tuttu kohta Psalmeista: "Särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala" (Ps. 51:19). Sydämen olemuksen ja Jeesuksen kuoleman pohtiminen antaa näille sanoille lisää merkityksiä.

Ristiinnaulitun tyypillisiä lääketieteellisiä kuolinsyitä ovat tukehtuminen tai sydämen repeäminen. Mahdollisuus, että Jeesus kuoli jälkimmäisellä tavalla, avaa näköaloja, jotka liittyvät sydämen hengelliseen merkitykseen. Raamatussa sydän tarkoittaa fyysisen elimen ohella henkisen ja hengellisen elämän keskusta. Länsimaisesta ajattelusta poiketen sydän ei Raamatussa kuitenkaan liity romanttisiin tunteisiin. Sen sijaan sydän on ajattelun tyyssija ja Jumalaa palvova olentomme osa. Siten Jeesuksen sydämen repeäminen vahvistaa hänen hengellisen kuolemansa. Jeesus joutui Jumalan hylkäämäksi ja ei voinut enää olla yhteydessä Isän kanssa sydämensä kautta.

Erityisesti ihmisen pahuus asuu sydämessä. "Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli." (Mark. 7:21, 22.) Synti onkin olemukseltaan sydämen luopumusta Jumalasta. Vaikka Jeesus oli itsessään synnitön, hän kantoi meidän syntimme ja samalla pahan sydämemme ristille. Siten Jeesuksen sydämen repeäminen ilmaisee, että pahuuden lähde on tuomittu ja tuhoutunut.

Särkyneeseen sydämeen liittyvät Raamatun lupaukset, kuten edellä mainittu "särkynyttä sydäntä et hylkää", ovat sovellettavissa myös Jeesukseen. Näin nämä lupaukset vahvistavat sen tosiasian, että Jeesuksen uhri kelpasi Isälle maksuksi synneistämme ja ylösnousemuksen ihme oli mahdollinen. Vastaavasti lupaukset uudesta sydämestä ovat yhteydessä pääsiäisen tapahtumiin. "Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen." (Hes. 36:26.) Jeesuksen kuoleman kautta paha sydämemme särjetään ja saamme uuden sydämen hänen ylösnousemuksensa kautta.

Johannes mainitsee evankeliumissaan yksityiskohdan, joka liittyy konkreettisesti Jeesuksen sydämeen: "Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä" (Joh. 19:34). Keihäs osui todennäköisesti Jeesuksen sydämeen ja sydänpussista valui ensin verta ja sitten siitä erottunutta seerumia, josta Johannes käyttää sanaa vesi, koska seerumi on vesimäisen kirkasta nestettä. Tämä tapahtuma vahvistaa lääketieteellisesti Jeesuksen kuoleman. Veri ja vesi kuvaavat samalla Jeesuksen asettamia sakramentteja, ehtoollista ja kastetta, jotka ovat läheisesti kytköksissä hänen kuolemaansa. Vesi viittaa myös Pyhään Henkeen, jonka Jeesus on luvannut antaa häneen uskoville: "Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat" (Joh. 7:38). Tämän seurauksena meidän ei tarvitse olla janoissamme eli toisin sanoen Jumala tyydyttää syvimmät tarpeemme.

Jorma Tarhio