Rakastakaa tosianne

Jeesus antoi opetuslapsilleen useita käskyjä ja kehotuksia. Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoo (Joh. 13:34): "Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne."

Jotkut selittäjät tulkitsevat tätä kohtaa niin, että Jeesus puhuisi yleisestä lähimmäisenrakkaudesta. Kuitenkin kolme asiaa viittaa opetuslasten väliseen rakkauteen. Ensinnäkin jo Mooseksen kirjoista löytyy käsky "rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi" (3. Moos. 19:18), ja Jeesus toisaalla useasti viittaa siihen vanhana käskynä. Toiseksi Jeesus puhuu painokkaasti uudesta käskystä. Kolmanneksi vertailukohde on eri: Jeesuksella "niin kuin minä olen rakastanut teitä" ja Mooseksella "niin kuin itseäsi". Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan on varmasti suurempi kuin meidän rakkautemme itseämme kohtaan.

Uuden testamentin kirjeissä opetuslasten välisestä rakkaudesta käytetään ilmaisua veljellinen rakkaus, joka erotetaan selvästi yleisestä rakkaudesta. Jostain syystä veljellistä rakkautta ja ei juurikaan kirkossamme käsitellä, vaan rajoitutaan puhumaan yleisestä lähimmäisenrakkaudesta. Ehkä tähän on syynä kansankirkon luonne: ei haluta tehdä eroa kirkon jäsenen ja Jeesukseen uskovan välillä.

Uuden testamentin kirjeistä löytyy yli kaksikymmentä kohtaa veljellisestä rakkaudesta, joten asia on ollut 1. vuosisadan kristityille tärkeä. Johanneksen 1. kirje käsittelee tätä aihetta laajimmin. Johannes kirjoittaa esimerkiksi 4. luvussa näin (4:10-12): "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä." Lähtökohtana on siis Jumalan rakkaus meitä kohtaan. Jeesus on kärsinyt meille kuuluvan rangaistuksen ja asettanut meidät pyhinä, puhtaina ja nuhteettomina Isän Jumalan eteen. Meidän rakkautemme on seurausta tästä.

Jeesus sanoo (Joh. 15:5): "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään." Rakkaus-käskyyn sovellettuna tämä kuuluu: ette voi rakastaa toisianne, ellette pysy minussa. Avain on siis pysyminen Jeesuksessa. Oksan pysyminen puussa ei ole oksan kannalta erityisen aktiivista toimintaa. Tarkempi käännös alkukielen pysyä-sanalle onkin jäädä. Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että jäät Jeesuksen lähelle ja annat hänen rakkautensa vaikuttaa kauttasi. Ja mitä lähempänä olemme Jeesusta, sitä lähempänä olemme toisiamme.

Jeesus antaa jäähyväispuheessaan rakastakaa toisianne -käskyn kolmeen kertaan, mikä korostaa asian tärkeyttä. Järjestyksessä toinen näistä kohdista kuuluu (Joh. 15:12-13): "Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta." Jeesus puhuu agape-rakkaudesta eli jumalallisesta rakkaudesta. Jeesuksen käsky on varsin vaativa. Henkensä antaminen toisen edestä on rakkauden korkein muoto. Jeesuksen esimerkki asettaa riman korkealle.

Palataan käskyn ensimmäiseen esiintymään (Joh. 13:34-35): "Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." Keskinäinen rakkaus on siis Jeesukseen uskovien tunnusmerkki. Ehkä olet joskus kohdannut tuntemattoman Jeesukseen uskovan, ja teidän välillenne on syntynyt välittömästi voimakas yhteys. Keskinäisen rakkauden ilmapiiri on yksi syy, miksi niin moni osallistuu vuodesta toiseen samoille hengellisille kesäjuhlille.

Ennen käskyn antamista Jeesus pesee opetuslasten jalat. Näin hän ilmaisee, että meidän tulisi palvella toisiamme. Palveleminen on avain rakkauteen. Pietari ei halunnut ensin sallia sitä, että Jeesus pesee hänen jalkansa. Oikeaan rakkauteen liittyy siis myös rakkauden vastaanottaminen.

Pietari kirjoittaa (2. Piet. 1:7, KR 1938): "Pyrkikää osoittamaan jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta." Toimintaohje on selkeä: ensin paistattele Jeesuksen rakkaudessa, sitten rakasta uskonveljiä ja -sisaria ja vasta sitten kykenet paremmin rakastamaan muita ihmisiä.

Paavali opettaa galatalaiskirjeessä (5:22), että rakkaus on Hengen hedelmä, ja roomalaiskirjeessä (5:5), että Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Mitä pitäisi siis tehdä? Jos uskot Jeesukseen, hän on antanut sinulle Pyhän Hengen ja sen mukana tämän rakkauden. Ota se vain käyttöön. Voita ylpeytesi ja palvele uskonveljiäsi ja -sisariasi sekä anna heidän palvella sinua. Älä ajattele vastavuoroisuutta. Tuhlaamalla rakkautta rakkaus vain lisääntyy.