Ruutin kirja

Milloin viimeksi olet ollut rakastunut? Ruutin kirja sisältää Jeesuksen esivanhempien rakkauskertomuksen. Ruutin kirja on lyhyt kertomus tuomarien ajalta, n. 1100 eKr. Siinä on neljä lukua. Luultavasti kirja on kirjoitettu Daavidin hallituskaudella. Juutalaisen perimätiedon mukaan Samuel on kirjan kirjoittaja.

Tuomarien kirjassa kuvataan sen ajan sotia ja luopumusta, kun taas Ruutin kirjassa kohtaamme rauhan ja uskon. Kirja kertoo tavallisten ihmisten elämänkohtaloista, heidän suruistaan ja iloistaan.

Tapahtumat etenevät seuraavasti. Israelissa oli nälänhätä ja Elimelek ja Noomi ja kaksi heidän poikaansa muuttivat Betlehemistä naapurimaahan Moabiin Kuolleen meren itäpuolelle. Siellä Elimelek kuoli ja pojat ottivat moabilaiset vaimot Ruutin ja Orpan. Muutaman vuoden kuluttua pojatkin kuolivat. Sitten Noomi sai kuulla Israelin hyvästä viljasadosta ja Noomi päätti palata Betlehemiin. Hän lähti matkalle miniöidensä Ruutin ja Orpan kanssa, mutta Orpa kääntyi puolimatkassa takaisin. Naiset saapuvat perille ohranleikkuun alkaessa eli pääsiäisen aikoihin.

Ruutin ja Noomin matka Betlehemiin ei ollut helppo, mutta siellä heidän elämänsä muuttui. Sama kuvio toistui myöhemmin toisen kaksikon, Marian ja Joosefin kohdalla.

Ruut koki tärkeänä pysyä anoppinsa seurassa, vaikka Noomi patisti häntä ja Orpaa palaamaan takaisin äitinsä luo. Vaikka Ruut ja Orpa olivat ulkonaisesti samassa asemassa, Orpa valitsi helpommalta näyttävän tien ja kääntyi takaisin ja jäi ilman sitä onnea, joka odotti Betlehemissä. Samalla lailla meidänkin valinnoillamme on vaikutusta. Voimme välttyä siunauksilta, kun emme mene kirkkoon emmekä lue Raamattua.

Ruut avioitui sukulunastaja Boaksen kanssa helluntain jälkeen vehnänleikkuun loputtua. Kirjan viimeisen luvun sukuluettelosta näemme, että Ruut ja Boas olivat Daavidin esivanhempia ja siten myös Jeesuksen esivanhempia.

Moabilaiset olivat Lootin jälkeläisiä. Israelilaiset eivät suhtautuneet moabilaisiin erityisen myönteisesti. Mooseksen laki kielsi moabilaisilta ja heidän jälkeläisiltään seurakunnan jäsenyyden (5. Moos. 23:4). Nehemian kirja 13:23-25 kertoo, että pakkosiirtolaisuuden jälkeen avioliittoa moabilaisen kanssa ei enää suvaittu.

On tärkeää, että sukuluettelot paljastavat, että osa Jeesuksen esivanhemmista kuului muihin kansoihin, sillä näin on suomalaisten ja muiden ei-juutalaisten helpompi samastua Jeesukseen ja lähestyä häntä. Sukuluettelot vahvistavat myös tapahtumien historiallisuutta.

Ruutin kirjan teemoja ovat johdatus, nöyrtyminen, paluu alkuun, uskollisuus, rakkaus ja ilo.

Johdatus tapahtuu Ruutin kirjassa tavallisen elämän kautta — johdatukseen ei liity merkkejä, ilmestyksiä tai profetioita

Ruut oli kokenut Noomin rakkauden ja nähnyt, kuinka Noomi turvasi Jumalaan menetystenkin keskellä ja otti kärsimyksensä Jumalan kädestä. Noomilla oli rauha ja toivo, joita Ruutin entinen Kemos-jumala ei antanut.

Matkalla Betlehemiin Ruut antoi seitsenkertaisen vakuutuksen halustaan seurata Noomia (1:16-17):

Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!

Ruutin sanat tuovat mieleen Pietarin vakuutuksen Jeesuksen kysymykseen "Aiotteko tekin lähteä?" Joh 6:68. Pietari vastaa "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat."

Sana lunastaja eri muodoissaan esiintyy Ruutin kirjassa 20 kertaa. Sukulunastajalla oli kolme tehtävää:

  1. Hänen tuli ostaa köyhtyneen sukulaisen maapalsta.
  2. Hänen tuli ostaa orjaksi joutunut sukulainen vapaaksi.
  3. Kun mies kuoli pojattomana, sukulunastajan tuli ottaa vainajan leski vaimokseen. Tällaisesta avioliitosta syntynyt esikoispoika laskettiin naisen aikaisemman aviomiehen lapseksi.

Ruutin kirjan keskiössä on Ruutin ja Boaksen rakkauskertomus. Betlehemissä Ruut lähti poimimaan tähkiä pelloilta. Kyse oli sen aikaisesta köyhäinavusta; köyhillä oli oikeus kerätä maahan pudonneita tähkiä. Ruut joutui sattumalta rikkaan ja vaikutusvaltaisen Boaksen pellolle. Boas huomasi Ruutin, ja otti selvää kuka hän oli. Boas sai kuulla Rn ahkeruudesta ja siitä, mitä Ruut oli tehnyt anoppinsa hyväksi. Boas kehui Ruutin uskollisuutta ja osoitti ystävällisyyttä hänelle monin tavoin.

Jakeessa 3:10 Boas toteaa, ettei Ruut ollut juossut nuorten miesten perässä. Tästä voidaan päätellä, että Boas oli luultavasti huomattavasti Ruutia vanhempi.

Ruutin kiinnostavuutta saattoi lisätä se, että juutalaisen perimätiedon mukaan Ruut oli Moabin kuninkaan tytär. Perimätietoa vahvistaa se, että Daavid vei myöhemmin vanhempansa Moabin kuninkaan luo turvaan (1. Sam. 22:3).

Jeesuksen sukuluettelosta Matteuksen 1. luvussa selviää, että Boas oli jerikolaisen portto Rahabin poika. Tämän takia Boaksen oli helpompi hyväksyä moabilainen mahdollisena puolisonaan kuin juutalaisen äidin pojan.

Boaksen osoittama hyvyys teki Ruutiin syvän vaikutuksen (2:10,13). Samalla lailla Jumala vetää meitä hyvyydellään puoleensa.

Koko ohran- ja vehnänleikkuun ajan Ruut poimi Boaksen pellolla. Noomi kehotti Ruutia pyytämään Boakselta sukulunastusta. Pyyntö esitettiin jännittävällä tavalla keskellä yötä puimatantereella, jossa Boas oli vartioimassa jyväkasaansa. Emme tiedä tarkkaan senaikaista tapakulttuuria, mutta Noomin suunnitelman mukaan öisen kohtaamisen tuli tapahtua ulkopuolisten tietämättä. Mooseksen laki salli lesken häpäistä sellaista sukulunastajaa, joka ei suostunut avioliittoon (5. Moos. 25:9). Noomi ja Ruut antoivat siten Boakselle mahdollisuuden kieltäytyä ilman häpeää.

Tilannetta mutkisti se, ettei Boas ollut lähin sukulunastaja, mutta Boas lupasi ajaa asia. Toinen sukulunastaja ensin aikoikin toimia, mutta sitten kuitenkin kieltäytyi.

Boas lunasti Elimelekin pellon ja avioitui Ruutin kanssa. Boaksen toiminnassa on aistittavissa ilo ja rakkaus. Boaksen ja Ruutin avioitumisen pohjana oli Boaksen rakkaus. Samalla lailla Jeesuksen rakkaus on hänen ja meidän yhteytemme perusta. Jeesuskin iloitsee jokaisesta, jonka saa lunastaa.

Ruutin kirjassa on joitakin kohtia, joissa Boas toimii Jeesuksen ennakkokuvana:

Boas sanoi Ruutille: "Tule tänne syömään ja kasta leipäpalasi hapanviiniin." (2:14)

Juutalaiset opettajat ovat nähneet tässä viittauksen messiaan ateriaan. Meille siinä on kutsu ehtoolliselle. Hapanviini viittaa Jeesusen kärsimykseen. Muistanet, kuinka Jeesukselle tarjottiin ristillä hapanviiniä.

Boas tarjosi hänelle paahdettuja jyviä. Ruut söi itsensä kylläiseksi, ja jyviä jäi vielä ylikin. (2:14)

Jeesus ruokki 5000 ja kaikki tulivat kylläisiksi ja paloja jäi jäljelle monta korillista.

Jos sinun tulee jano, niin mene astioille ja juo vettä, jota palvelijat ammentavat. (2:9, KR 38)

Jeesus sanoo Joh. 7:37: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!"

Olen Ruut, sinun palvelijattaresi. Ota minut suojaasi, olethan perheemme lunastaja. (3:9)

Emme tiedä tarkkaan senaikaista tapakulttuuria, mutta selvästikin tämä on naisen suorittama kosinta. Ilmeisesti sukulunastaja ei voinut toimia ennen kuin häntä pyydettiin. Samalla lailla me saamme pyytää Jeesusta ottamaan meidät suojaansa eli lunastamaan meidät. Jeesus on meidän sukulunastajamme.

Yksi viittauksista Jeesuseen on Boaksen pojan Obedin kautta.

Antakoon hän sinulle uutta voimaa ja olkoon hän vanhuutesi turvana. (4:15)

Tämä sopii esimerkiksi Jeesuksen sanoihin: "Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Matt. 28:20. Ja Jes. 40:31 lupaa: "Kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy."

Yhteenvetona edellä sanotusta — Ruutin kirjaa voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta:

  1. Historialliselta kannalta siinä kerrotaan Daavidin esivanhempien rakkauskertomus.
  2. Maailmanlähetyksen kannalta siinä kuvataan Jeesuksen ei-juutalaisia juuria ja annetaan esimerkki vierasuskoisen kääntymisestä.
  3. Vertauskuvalliselta kannalta siinä kuvataan lunastusta ja Jeesuksen rakkautta sinua ja seurakuntaa kohtaan.