Viitan tupsusta terveeksi

Jeesus parantaa verenvuotoa sairastavan naisen (Luuk. 8:43–48). Miksi tämä kertomus on Raamatussa? Naisen toimintahan tuntuu taikauskolta, sillä hän paranee koskettamalla Jeesuksen viitan tupsua.

Naisen nimeä ei mainita, mutta kutsutaan häntä vaikka Hannaksi. Hannan tilanne oli toivoton. Hän oli sairastanut kaksitoista vuotta. Ihmissuhteiden kannalta verenvuototauti oli hyvin kiusallinen sairaus, koska siitä seurasi jatkuva uskonnollinen epäpuhtaus, joka erotti Hannan muista ihmisistä. Hän sai varmaan kokea inhoa ja halveksuntaa. Nämä ongelmat eivät ole vieraita nykyajankaan sairaille ja vammaisille.

Hannan parantaminen tapahtuu, kun Jeesus on kulkemassa kohti synagogan esimiehen Jairoksen kotia herättääkseen tämän ainoan lapsen kuolleista. Kaksitoista vuotta aikaisemmin Jairos oli ollut onnensa kukkuloilla kauan odotetun esikoisen synnyttyä. Samoihin aikoihin hän oli joutunut tekemään kipeän päätöksen. Hanna, uskollinen synagogassa kävijä ja seurakunnan avokätinen tukija, piti sulkea pois seurakuntayhteydestä epäpuhtaan sairautensa vuoksi.

Ajanlaskumme alussa avioliitto ja äitiys olivat kaikille naisille tärkeitä. Hannan tilanne oli surkea, koska hän ei voinut ajatellakaan avioliittoa ja omia lapsia. Hän oli juossut lääkäriltä toiselle. He eivät pystyneet parantamaan häntä mutta palkkionsa he muistivat kyllä periä.

Kun rahat olivat lopussa, Hanna etsi apua kirjoituksista. Hän muisti kohdan: ”Jos te tottelette näitä käskyjä ja noudatatte niitä, niin Herra, teidän Jumalanne, osoittaa teille uskollisuutensa ja pitää voimassa liittonsa. Herra pitää teistä loitolla kaikki sairaudet” (5. Moos. 7:12,15). Hanna päätti yrittää noudattaa lakia viimeisen päälle. Surukseen hän joutui toteamaan, ettei pystynyt täyttämään mittaa.

Tupsu muistutti laista

Sitten Hanna kuuli Jeesuksesta. Toivo heräsi. Pitkä sairastaminen ja toisen luokan ihmisenä eläminen olivat kuitenkin vieneet häneltä omanarvontunnon. Hän ei uskaltanut mennä Jeesuksen eteen parannettavaksi ja mietti kovasti mitä tekisi.

Monet olivat kertoneet, kuinka täydellinen Jeesus oli. Jeesus täytti lain ei vain ulkonaisesti kuten fariseukset vaan hän oli itse rakkaus. Jeesuksen viitan tupsu – siinähän on ratkaisu. Mooses on kirjoittanut: ”Käske israelilaisten tehdä viittansa kulmiin tupsut ja sitoa jokaiseen tupsuun sinipunainen lanka. Näin on tehtävä sukupolvesta toiseen. Teillä tulee olla tällaiset tupsut, jotta niitä katsoessanne muistaisitte kaikki Herran käskyt ja täyttäisitte ne” (4. Moos. 15:38–39).

Jeesuksen viitan tupsu muistutti laista ja Jeesuksen lainkuuliaisuudesta. Jos kosketan tupsua ja pyydän Jumalaa parantamaan minut Jeesuksen lainkuuliaisuuden tähden, niin tulen terveeksi, Hanna ajatteli. Entä jos Jeesus suuttuu, kun kosketan tupsua. Minun on otettava riski. Ei hän varmaankaan huomaa sitä.

Hanna hivuttautui tungoksessa Jeesuksen taakse ja hipaisi yhtä neljästä tupsusta, sitä joka riippui sopivasti hänen kätensä korkeudella. Kuin sähkövirta olisi mennyt hänen ruumiinsa läpi. ”Olen terve, Olen terve”, Hanna hoki. Silloin Jeesus pysähtyi. Jokainen on hänelle tärkeä, ja hänellä on aikaa jokaiselle. Jeesuksen vaikutus meissä ei ole persoonaton. Hän tuntee sen, kun hänen voimaansa käytetään. Näin tapahtuu, kun turvaamme häneen sovittajana ja parantajana.

Jeesus kysyi: ”Kuka koski minuun?” ”Opettaja, joka puoleltahan tässä ihmiset tunkevat päällesi.” ”Joku koski minuun. Minä tunsin, että minusta lähti voimaa.” Hanna pelästyi. Hänen oli kerrottava totuus. Jeesus kyllä tiesi, kuka koskija oli, mutta hän halusi vahvistaa Hannan itsetuntoa patistamalla tämän ilmaisemaan itsensä. Samalla Jeesus teki selväksi, että hän on tekijä eikä Hanna. Jeesus halusi myös, että Hanna todistaa. Todistaminen ei ole aina helppoa: Hanna tuli vavisten esiin ja heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen.

”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa.” Jeesuksen sanat ohjasivat Hannan ajatuksia oikeaan suuntaan. Luottaminen Jeesukseen on kaikkein tärkeintä. Mooseksen lain mukaan papin tehtävä on vahvistaa parantuminen sairauksista. Tässä Jeesus toimi siis papin roolissa. Alkukielessä parantaa ja pelastaa ovat sama sana. Vanhassa käännöksessä lukeekin ”uskosi on pelastanut sinut”. Hallitsevana piirteenä Jeesuksen toiminnassa oli se, että parannettavien jumalasuhde uudistui.

Jeesus kantoi häpeän

Tieto Hannan paranemisesta levisi laajalle. Hanna alkoi seurata Jeesusta ja kuunnella hänen opetustaan. Hän oppi uusia asioita sairauden merkityksestä. Vaikka sairaus onkin Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksen kautta synnin seurausta, se ei suoraan liity yksittäisiin synteihin, vaan sairauden kautta tulevat Jumalan teot julki.

Myöhemmin Hanna oli todistamassa parantajansa veristä kuolemaa. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Hanna muisti Jesajan sanat: ”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme” (Jes. 53:3–4). Jeesus kantoi siis myös Hannan sairauden häpeän. Hanna kiitti Jumalaa psalmin sanoin: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni” (Ps. 103:2–3).