Joosef Jeesuksen ennakkokuvana II

Joosef Jeesus

1. Moos. 37:1. Jaakob jäi asumaan Kanaaninmaahan, missä jo hänen isänsä oli asunut muukalaisena.
2. Tämä on kertomus Jaakobin suvun vaiheista. Kun Joosef oli seitsentoistavuotias, hän paimensi lampaita ja vuohia velipuoliensa, Bilhan ja Silpan poikien kanssa, ja hänellä oli tapana kannella heistä isälleen. Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. (Joh. 10:11)
3. Israel rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, sillä Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Isä teetti Joosefille pitkän, värikkään puvun. Taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." (Matt. 3:17)
Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun. (Luuk. 23:11)
4. Veljet huomasivat, että isä piti hänestä enemmän kuin heistä muista, ja he alkoivat vihata Joosefia, niin etteivät enää voineet edes puhua hänelle ystävällisesti. He ovat syyttä vihanneet minua. (Joh. 15:25)
5. Kerran Joosef näki unen, ja kun hän oli kertonut sen veljilleen, he vihasivat häntä entistäkin enemmän.
6. Hän näet sanoi heille: "Kuulkaapa, millaista unta minä näin!
7. Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen."
8. Veljet sanoivat hänelle: "Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?" Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä yhä enemmän.
9. Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi senkin veljilleen: "Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni."
10. Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: "Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?"
11. Veljet olivat kateellisia Joosefille, ja hänen isäänsä nämä tapaukset jäivät askarruttamaan. Pilatus ymmärsi, että ylipapit olivat pelkästä kateudesta jättäneet Jeesuksen hänen käsiinsä. (Mark. 15:10)
Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. (Luuk. 2:19)
12. Kerran, kun Joosefin veljet olivat menneet paimentamaan isänsä lampaita ja vuohia Sikemin seuduille,
13. Israel sanoi Joosefille: "Veljesi ovat karjan kanssa Sikemissä. Sinun pitäisi mennä sinne heidän luokseen." Joosef vastasi: "Hyvä on, isä." Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. (Joh. 6:35)
14. Ja Jaakob sanoi hänelle: "Mene katsomaan, miten veljesi ja karja voivat, ja tule sitten kertomaan minulle." Hän lähetti Joosefin matkaan Hebroninlaaksosta, ja Joosef meni Sikemiin.
Minä lähetän sinne rakkaan poikani. (Luuk. 20:13)
15. Kun Joosef kierteli kaupungin lähistöllä etsimässä veljiään, muuan mies tuli häntä vastaan ja kysyi: "Mitä etsit?"
16. Joosef vastasi: "Etsin veljiäni. Oletko nähnyt heitä ja heidän laumojaan?" Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan. (Luuk. 19:10)
17. Mies sanoi: "He ovat lähteneet täältä pois. Minä kuulin heidän sanovan: 'Mennään Dotaniin.'" Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dotanista.
18. He näkivät hänet jo kaukaa, ja ennen kuin hän oli ehtinyt heidän luokseen, he alkoivat suunnitella hänen surmaamistaan. Samaan aikaan kokoontuivat ylin papisto ja kansan vanhimmat ylipappi Kaifaksen palatsiin neuvottelemaan, millaisella juonella he saisivat Jeesuksen käsiinsä tappaakseen hänet. (Matt. 26:3)
19. He sanoivat toisilleen: "Tuolla se unien näkijä nyt tulee.
20. Tapetaan hänet, heitetään hänet johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt. Sittenhän nähdään, miten hänen unensa käyvät toteen." Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan - pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika. (Matt. 27:43)
21. Mutta kun Ruuben kuuli tämän, hän tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: "Ei sentään lyödä häntä hengiltä. Pilatus yritti nyt saada Jeesuksen vapautetuksi. (Joh. 19:12)
22. Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tuonne syrjäiseen kaivoon, mutta älkää vahingoittako häntä." Näin hän sanoi pelastaakseen Joosefin heidän käsistään ja viedäkseen hänet takaisin isänsä luo.
23. Kun Joosef tuli veljiensä luo, he kävivät häneen käsiksi, riisuivat häneltä hänen pitkän värikkään pukunsa He riisuivat Jeesuksen. (Matt. 27:28)
24. ja heittivät hänet kaivoon, joka silloin oli kuivillaan.
25. Veljekset istuutuivat syömään. Mutta kun he kohottivat katseensa, he näkivät ismaelilaiskaravaanin, joka oli matkalla Gileadista Egyptiin kamelit suitsukkeilla, balsamilla ja mirhalla kuormattuina.
26. Silloin Juuda sanoi veljilleen: "Mitä hyötyä meille on siitä, että tapamme veljemme ja joudumme kätkemään verityömme jäljet?
27. Myydään poika noille ismaelilaisille, niin meidän ei itse tarvitse käydä häneen käsiksi, onhan hän sentään meidän veljemme." Hänen veljensä olivat samaa mieltä.
28. Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat paikan ohi, veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet heille kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Ja kauppiaat veivät Joosefin Egyptiin.
Juudas sanoi: "Paljonko maksatte minulle, jos toimitan hänet teidän käsiinne?" Ylipapit sopivat hänen kanssaan kolmestakymmenestä hopearahasta. (Matt. 26:15)
Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. (Matt. 2:13)
29. Kun Ruuben palasi kaivolle ja huomasi, ettei Joosef ollutkaan siellä, hän repäisi vaatteensa.
30. Hän meni veljiensä luo ja sanoi: "Poika on poissa! Kuinka minun nyt käy?"
31. Mutta veljet ottivat Joosefin puvun, teurastivat vuohen ja kastoivat puvun vereen.
32. Sitten he veivät sen isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme. Tutki, onko se poikasi puku vai ei." He sanoivat sotilaille: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. (Matt. 28:13)
33. Jaakob tunsi vaatteen ja sanoi: "Poikani puku! Villipeto on hänet syönyt, Joosef on raadeltu hengiltä!"
34. Ja Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri poikaansa pitkän aikaa.
35. Hänen poikansa ja tyttärensä koettivat lohduttaa häntä, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Ei, minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo." Ja isä itki Joosefia.
36. Mutta midianilaiset myivät Joosefin Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö.
...

39:1. Joosef vietiin Egyptiin, ja egyptiläinen Potifar, faraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat hänet sinne tuoneet. Hän luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. (Fil. 2:7)
2. Herra oli Joosefin kanssa, ja siksi hänellä oli aina onni mukanaan. Hän asui egyptiläisen isäntänsä talossa,
3. ja isäntä huomasi, että Herra oli Joosefin kanssa ja antoi Joosefin onnistua kaikissa toimissaan.
Katso, minun palvelijani menestyy: hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri. (Jes. 52:13)
4. Joosef pääsi Potifarin suosioon ja palveli häntä niin hyvin, että Potifar asetti hänet taloutensa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa koko omaisuutensa.
5. Kun Potifar oli määrännyt Joosefin taloutensa ja kaiken omaisuutensa hoitajaksi, Herra siunasi hänen taloaan Joosefin tähden. Ja Herran siunaus näkyi kaikessa, mitä Potifarilla oli, niin kotona kuin tiluksilla.
6. Sen tähden Potifar jätti Joosefin hoitoon koko omaisuutensa eikä itse huolehtinut muusta kuin mitä hän söi.
Joosef oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.
7. Niinpä jonkin ajan kuluttua isännän vaimo iski silmänsä Joosefiin ja sanoi: "Makaa minun kanssani."
8. Mutta Joosef kieltäytyi ja sanoi isäntänsä vaimolle: "Isäntäni ei enää välitä itse huolehtia mistään, hän on uskonut minun hoitooni kaiken omaisuutensa.
Häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. (Hepr. 4:15)
9. Minulla on tässä talossa yhtä paljon valtaa kuin hänelläkin, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä niin pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan?"
10. Ja vaikka nainen päivästä toiseen houkutteli Joosefia, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan.
11. Eräänä päivänä, kun Joosef taas tuli taloon tekemään työtään eikä ketään talonväkeen kuuluvaa ollut paikalla,
12. nainen tarttui Joosefin vaatteeseen ja sanoi: "Tule makaamaan kanssani." Silloin Joosef pakeni ulos, mutta hänen pukunsa jäi naisen käsiin.
13. Kun nainen näki, että Joosef oli jättänyt pukunsa hänen käsiinsä ja paennut,
14. hän huusi talonsa palvelijoita ja sanoi: "Katsokaa! Potifar on tuonut tänne heprealaisen miehen, joka nyt pitää meitä pilkkanaan. Hän tuli minun luokseni ja halusi maata kanssani, mutta minä huusin kovaa,
15. ja kun hän kuuli minun kirkaisevan ja alkavan huutaa, hän jätti pukunsa tähän ja juoksi pakoon."
16. Nainen piti Joosefin puvun siihen asti, kun hänen miehensä palasi kotiin.
17. Hän kertoi miehelleen samat asiat: "Tuo heprealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli minun luokseni häpäistäkseen minut,
18. mutta kun minä kirkaisin ja rupesin huutamaan, hän jätti pukunsa minun viereeni ja juoksi pakoon."
...monta väärää todistajaa esiintyi. (Matt. 26:60).
19. Kun isäntä kuuli vaimonsa kertovan, mitä orja oli tehnyt, hän raivostui.
20. Hän otti Joosefin kiinni ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja säilytettiin.
21. Herra piti Joosefista huolta vankilassakin ja oli hänen kanssaan, niin että hän saavutti vankilan päällikön suosion.
22. Päällikkö uskoi Joosefin valvontaan vankilan muut vangit, ja Joosef huolehti kaikesta, mitä siellä tehtiin.
23. Eikä vankilan päällikkö lainkaan valvonut Joosefin toimia, koska Joosef Herran avulla suoritti ne hyvin. Herra antoi Joosefin onnistua kaikessa.

40:1. Jonkin ajan kuluttua tapahtui, että faraon, Egyptin kuninkaan, juomanlaskija ja leipuri rikkoivat herraansa vastaan.
2. Silloin farao vihastui näihin kahteen hoviherraansa, ylijuomanlaskijaan ja ylileipuriin,
3. ja toimitti heidät henkivartijain päällikön vartioitaviksi, samaan vankilaan jossa Joosefkin oli.
Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen. (Matt. 27:38)
4. Henkivartijain päällikkö määräsi Joosefin huolehtimaan heistä ja palvelemaan heitä. Niin he olivat jonkin aikaa vankeudessa.
5. Joosef selittää juomanlaskijan ja leipurin unet
Vankilassa ollessaan Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri näkivät molemmat samana yönä unta. Kumpikin näki eri unen, joka vaati oman selityksensä.
6. Kun Joosef aamulla tuli heidän luokseen, hän tapasi heidät alakuloisina.
7. Hän kysyi näiltä faraon hovimiehiltä, jotka olivat vankeina hänen kanssaan hänen isäntänsä talossa: "Miksi te näytätte tänään niin onnettomilta?"
8. He vastasivat: "Olemme nähneet unta, eikä täällä ole ketään, joka selittäisi unemme." Joosef sanoi: "Unien selitykset tulevat Jumalalta, mutta kertokaa kuitenkin unenne minulle."
9. Ylijuomanlaskija kertoi unensa Joosefille sanoen: "Näin unta, että edessäni oli viiniköynnös
10. ja viiniköynnöksessä oli kolme haaraa. Tuskin se oli puhjennut lehteen, kun se jo kukki, ja rypäleet kypsyivät sen tertuissa.
11. Minulla oli kädessäni faraon malja, ja minä otin rypäleitä, puristin niiden mehun faraon maljaan ja annoin maljan faraon käteen."
12. Joosef sanoi hänelle: "Tämä on unesi selitys. Nuo kolme haaraa tarkoittavat kolmea päivää.
13. Kolmen päivän kuluttua farao ylentää sinut ja palauttaa sinut entiseen asemaasi, ja sinä saat antaa maljan faraon käteen niin kuin ennenkin, kun olit hänen juomanlaskijansa.
Toinen pahantekijöistä sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:42-43)
14. Älä unohda minua, kun sinun käy hyvin, vaan tee minulle palvelus: puhu minusta faraolle ja auta minut pois tästä talosta.
15. Minut on näet ryöstetty tänne heprealaisten maasta, enkä ole täälläkään tehnyt mitään pahaa. Silti minut on heitetty tähän vankityrmään."
16. Kun ylileipuri kuuli, miten hyvin Joosef selitti unen, hän sanoi: "Minun uneni oli tällainen. Minulla oli pääni päällä kolme korillista vehnäleipiä.
17. Ylimmässä korissa oli kaikenlaisia leivonnaisia faraolle syötäväksi, mutta linnut söivät ne korista pääni päältä."
18. Joosef sanoi: "Tämä on unesi selitys. Nuo kolme koria tarkoittavat kolmea päivää.
19. Kolmen päivän kuluttua farao ylentää sinutkin: hän ripustaa sinut hirsipuuhun, ja linnut syövät sinun lihasi."
20. Kolmantena päivänä faraolla oli syntymäpäivä, ja hän järjesti pidot koko hovinsa väelle. Hän ylensi ylijuomanlaskijan ja ylileipurin hovinsa nähden:
21. hän palautti ylijuomanlaskijan entiseen asemaansa, niin että tämä sai taas antaa maljan faraon käteen,
22. mutta ylileipurin hän hirtätti - juuri niin kuin Joosef oli selittänyt heidän unensa.
23. Mutta ylijuomanlaskija ei muistanut Joosefia, vaan unohti hänet.

41:1. Pari vuotta myöhemmin farao näki unen. Hän seisoi Niilin rannalla.
2. Yhtäkkiä Niilistä nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, ja ne jäivät syömään kaislikkoon.
3. Niiden jälkeen Niilistä nousi vielä toiset seitsemän lehmää, rumia ja laihoja, ja ne jäivät noiden toisten viereen Niilin rannalle.
4. Ja rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää. Siihen farao heräsi.
5. Sitten hän nukahti uudestaan ja näki unta vielä toisen kerran. Samassa korressa kasvoi seitsemän paksua ja kaunista tähkää,
6. mutta niiden jälkeen puhkesi esiin seitsemän ohutta, itätuulen polttamaa tähkää,
7. ja ne nielivät ne seitsemän paksua ja täyteläistä tähkää. Siihen farao heräsi, ja hän huomasi, että se oli ollut unta.
8. Aamulla farao oli levottomalla mielellä ja kutsutti luokseen Egyptin kaikki enteidenselittäjät ja viisaat. Hän kertoi heille unensa, mutta kukaan ei osannut selittää niitä hänelle.
9. Silloin ylijuomanlaskija sanoi faraolle: "Minun täytyy nyt ottaa puheeksi rikkomukseni.
10. Farao oli kerran vihastunut meihin palvelijoihinsa ja pani minut ja ylileipurin vankeuteen henkivartijain päällikön taloon.
11. Siellä me molemmat näimme eräänä yönä unta, ja kummankin uni vaati oman selityksensä.
12. Vankilassa meidän kanssamme oli eräs heprealainen nuorukainen, henkivartijain päällikön orja. Me kerroimme hänelle unemme, ja hän selitti ne meille.
13. Ja kävi niin kuin hän oli selittänyt: farao palautti minut entiseen asemaani, mutta leipurin hän ripusti hirsipuuhun." Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. (Joh. 13:19)
14. Silloin farao kutsutti Joosefin luokseen. Hänet haettiin kiireesti vankilasta, hänen partansa ja hiuksensa ajeltiin, ja hän sai ylleen uudet vaatteet. Sitten hän tuli faraon luo.
15. Farao sanoi Joosefille: "Minä olen nähnyt unen, eikä kukaan osaa sitä selittää, mutta minulle on kerrottu, että sinä pystyt selittämään unen heti sen kuultuasi."
16. Joosef vastasi: "Minä itse en pysty, mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan vastauksen."
17. Farao kertoi Joosefille: "Minä näin unta, että seisoin Niilin rannalla.
18. Silloin Niilistä nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, ja ne jäivät syömään kaislikkoon.
19. Mutta niiden jälkeen Niilistä nousi vielä seitsemän muuta lehmää, jotka olivat niin kurjia, rumia ja laihoja, etten ole sellaisia nähnyt koko Egyptin maassa.
20. Nuo rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän ensimmäistä, lihavaa lehmää.
21. Mutta vaikka lihavat lehmät katosivat niiden suihin, ei mistään voinut huomata, että laihat olivat ahmineet ne sisäänsä, sillä ne näyttivät yhtä laihoilta ja rumilta kuin ennenkin. Siihen minä heräsin.
22. Sitten näin taas unta. Seitsemän täyteläistä ja kaunista tähkää kasvoi samassa korressa.
23. Mutta niiden jälkeen puhkesi esiin seitsemän kuivettunutta, ohutta ja itätuulen polttamaa tähkää.
24. Ja nämä ohuet tähkät nielivät ne seitsemän kaunista tähkää. Minä olen kertonut uneni enteidenselittäjille, mutta kukaan ei osaa sanoa minulle, mitä ne merkitsevät."
25. Joosef sanoi faraolle: "Faraon unet tarkoittavat samaa. Jumala on kertonut faraolle, mitä hän aikoo tehdä.
26. Nuo seitsemän kaunista lehmää tarkoittavat seitsemää vuotta, ja ne seitsemän kaunista tähkää tarkoittavat samoin seitsemää vuotta. Molempien unien merkitys on sama.
27. Ne seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka nousivat niiden kauniiden jälkeen, merkitsevät seitsemää vuotta, ja samoin ne seitsemän tyhjää ja itätuulen polttamaa tähkää merkitsevät seitsemää nälkävuotta.
28. Kun sanoin, että Jumala on näyttänyt faraolle, mitä hän aikoo tehdä, tarkoitin tätä:
29. Seuraavat seitsemän vuotta ovat suuren yltäkylläisyyden aikaa koko Egyptin maassa,
30. mutta niitä seuraa seitsemän niin kovaa nälkävuotta, että koko tuo yltäkylläisyys jää Egyptissä unohduksiin. Nälänhätä ulottuu yli koko maan,
31. eikä ruoan runsaudesta ole maassa enää tietoakaan, sillä tuo nälänhätä tulee olemaan hyvin ankara.
32. Faraon unen toistuminen taas merkitsee sitä, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja panee sen pian täytäntöön.
33."Siksi faraon tulisi nyt valita viisas ja taitava mies Egyptin käskynhaltijaksi.
34. Faraon tulisi myös asettaa maahan virkamiehiä, jotka ottavat talteen viidenneksen Egyptin sadosta niinä seitsemänä viljavana vuotena.
35. Heidän tulee koota noina tulevina hyvinä vuosina talteen kaikkea syötävää ja varastoida faraon valvonnassa viljaa varmaan talteen kaupunkeihin.
36. Tämä vilja olkoon maassa varalla niiksi seitsemäksi nälkävuodeksi, jotka tulevat Egyptin maahan. Silloin maa ei joudu nälänhädän vuoksi perikatoon."
37. Nämä sanat miellyttivät faraota ja hänen hovinsa miehiä,
38. ja farao sanoi heille: "Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!" Jeesus lähti Jordanilta Pyhää Henkeä täynnä. (Luuk. 4:1)
39. Joosefille hän sanoi: "Koska Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, ei voi olla toista niin viisasta ja taitavaa miestä kuin sinä. ...hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja (Jes. 9:5)
40. Sinä saat hallita minun valtakuntaani, ja koko kansani on totteleva sinun sanaasi. Vain valtaistuimeni tekee minut sinua korkeammaksi." Toimitettuaan puhdistuksen synneistä Jeesus on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. (Hepr. 1:3)
41. Farao sanoi vielä Joosefille: "Näin minä asetan sinut hallitsemaan koko Egyptiä." Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Matt. 28:18)
42. Ja farao otti sinettisormuksensa sormestaan ja pani sen Joosefin sormeen, puki hänet vaatteisiin, jotka olivat hienointa pellavaa, ja ripusti hänen kaulaansa kultakäädyt.
43. Hän antoi Joosefin ajaa toiseksi parhailla vaunuillaan, ja Joosefin edellä huudettiin: "Abrek!" Näin hänestä tehtiin koko Egyptin käskynhaltija. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla. (Fil. 2:10)
44. Ja farao sanoi Joosefille: "Minä olen farao, mutta ilman sinun lupaasi älköön kukaan koko Egyptin maassa ryhtykö mihinkään."
45. Farao antoi Joosefille nimeksi Safenat-Paneah ja antoi hänelle vaimoksi Onin papin Poti-Feran tyttären Asenatin. Joosefin valta ulottui yli koko Egyptin.
46. Joosef oli kolmikymmenvuotias tullessaan faraon, Egyptin kuninkaan, palvelukseen. Niin Joosef lähti faraon luota ja kiersi kaikkialla Egyptissä. Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen aloittaessaan työnsä. (Luuk. 3:23)
47. Ja maa tuotti seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena viljaa ylen määrin.
48. Näiden Egyptin seitsemän hyvän vuoden aikana Joosef keräsi kaikkea syötävää ja talletti sen kaupunkeihin. Hän varastoi kaupunkeihin kaiken viljan, jonka ympäristön pellot tuottivat.
49. Hän varastoi viljaa niin suunnattomat määrät, että lopulta sitä oli kuin hiekkaa meren rannalla eikä sen määrää enää voitu mitata.
50. Joosefille syntyi ennen ensimmäisen nälkävuoden tuloa kaksi poikaa. Heidän äitinsä oli Asenat, Onin papin Poti-Feran tytär.
51. Esikoiselleen Joosef antoi nimeksi Manasse sanoen: "Jumala on saanut minut unohtamaan kaikki vaivani ja isäni kodin."
52. Toiselle pojalleen hän antoi nimeksi Efraim sanoen: "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi maassa, jossa olen joutunut niin paljon kärsimään."
53. Kun Egyptin seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet,
54. alkoi seitsemän nälkävuoden aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa oli tallella syötävää.
55. Kun nälkä alkoi vaivata koko Egyptiä ja kansa huusi faraolta leipää, tämä sanoi egyptiläisille: "Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän käskee." Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. (Joh. 6:35)
56. Kun nälkä jo vallitsi koko maassa, Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa egyptiläisille. Nälänhätä oli Egyptissä ankara.
57. Myös muista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo viljaa ostamaan, sillä kaikkialla vallitsi kova nälkä. ...ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. (1. Moos. 12:3)

42:1. Kun Jaakob kuuli, että Egyptistä sai viljaa, hän sanoi pojilleen: "Mitä te siinä vain katsotte toisianne?
2. Olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä menehtyisi."
3. Niin kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.
4. Mutta Benjaminia, Joosefin täysveljeä, Jaakob ei päästänyt toisten mukaan, sillä hän pelkäsi, että Benjaminille voisi sattua jotakin.
5. Jaakobin pojat lähtivät yhdessä muiden Egyptiin menijöiden kanssa viljaa ostamaan, sillä Kanaaninmaassa vallitsi nälänhätä.
6. Joosef, joka oli Egyptin käskynhaltijana, myi viljaa kaikille ihmisille. Niin myös Joosefin veljet tulivat hänen eteensä ja lankesivat kasvoilleen maahan. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. (Luuk. 24:52)
7. Nähdessään veljensä Joosef tunsi heidät, mutta ei ollut tuntevinaan. Hän puhutteli heitä ankarasti ja kysyi: "Mistä te tulette?" He vastasivat: "Olemme tulleet Kanaaninmaasta tänne ruokaa ostamaan."
8. Vaikka Joosef tunsi veljensä, he eivät tunteneet häntä. Kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään. Jeesus lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa. Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. (Luuk. 24:13-16)
9. Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä. Hän sanoi: "Vakoojia te olette! Olette vain tulleet katsomaan, mistä maahan olisi helpointa tunkeutua."
10. He vastasivat: "Emme suinkaan, herra! Me, sinun palvelijasi, olemme tulleet ostamaan ruokaa.
11. Olemme kaikki saman miehen poikia, rehellistä väkeä emmekä mitään vakoojia."
12. Mutta Joosef sanoi: "Vielä mitä! Te olette tulleet katsomaan, mistä maahan voisi tunkeutua."
13. He sanoivat: "Meitä, sinun palvelijoitasi, on ollut kaksitoista veljestä, kaikki saman miehen poikia Kanaaninmaasta. Nuorin jäi isämme luo, ja yhtä ei enää ole."
14. Joosef sanoi: "Aivan kuten sanoin, vakoojia te olette.
15. Ja näin teidät tutkitaan: ellei nuorin veljenne tule tänne, te ette pääse lähtemään täältä, niin totta kuin farao elää! Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. (Joh. 6:6)
16. Lähettäkää yksi joukostanne hakemaan veljeänne, te muut jäätte tänne vankeuteen. Sittenhän nähdään, oletteko puhuneet totta. Ellette näin tee, te olette vakoojia, niin totta kuin farao elää!"
17. Ja hän heitätti heidät vankilaan kolmeksi päiväksi.
18. Kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Tehkää kuten sanon, niin saatte pitää henkenne, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä mies.
19. Voitte osoittaa rehellisyytenne näin: Yksi teistä jää tänne vankilaan. Te muut saatte mennä ja viedä ostamanne viljan nälkää näkeville perheillenne.
20. Tuokaa sitten nuorin veljenne minun luokseni. Näin osoitatte puhuneenne totta, eikä teidän tarvitse kuolla." Veljet suostuivat tähän
21. ja sanoivat toisilleen: "Me olemme todellakin ansainneet rangaistuksen siitä, mitä teimme veljellemme. Me näimme hänen hätänsä, kun hän rukoili meiltä armoa, mutta emme kuunnelleet häntä. Siksi me nyt olemme ahdingossa." Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. (Matt. 27:3)
Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään. (Apt. 2:37)
22. Ruuben sanoi heille: "Minähän kielsin teitä tekemästä pojalle pahaa, mutta te ette kuunnelleet. Nyt joudumme tilille hänen kuolemastaan."
23. Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heidän puheensa, sillä hän puhui heille tulkin välityksellä.
24. Joosef poistui heidän luotaan ja itki. Palattuaan hän puhui vielä heidän kanssaan, otti sitten Simeonin heidän joukostaan ja vangitutti hänet heidän nähtensä.
25. Joosef käski palvelijoittensa täyttää heidän säkkinsä viljalla, panna kullekin säkkiin hänen maksamansa hopean ja antaa heille evästä matkaa varten.
26. He kuormasivat ostamansa viljan aasien selkään ja lähtivät kotimatkalle.
...

43:1. Nälänhätä oli Kanaaninmaassa kova.
2. Kun Egyptistä tuotu vilja oli loppunut, Jaakob sanoi pojilleen: "Lähtekää jälleen ostamaan meille vähän syötävää."
3. Juuda vastasi: "Se mies antoi meille ankaran määräyksen, ettemme saa astua hänen eteensä, ellei veljemme ole mukanamme.
4. Me lähdemme kyllä Egyptiin ostamaan sinulle syötävää, jos annat veljemme tulla mukaan,
5. mutta jos et aio päästää häntä, me emme lähde sinne, sillä se mies sanoi meille: 'Ette saa astua minun eteeni, ellei veljenne ole mukananne.'"
6. Isä sanoi: "Miksi te onnettomat menitte kertomaan hänelle, että teillä on vielä yksi veli?"
7. He vastasivat: "Se mies uteli kaikenlaista meistä ja suvustamme ja kysyi: 'Vieläkö isänne elää? Onko teillä vielä muita veljiä?' Me kerroimme hänelle niin kuin asiat ovat. Mistä me saatoimme tietää, että hän käskisi meidän viedä sinne Benjaminin?"
8. Juuda sanoi isälleen Israelille: "Päästä poika minun mukaani, niin me lähdemme matkaan. Vain sillä tavoin me voimme kaikki pysyä hengissä, me sekä vaimomme ja lapsemme.
9. Minä otan itse vastatakseni hänestä, minut voit vaatia tilille hänen hengestään. Jos en tuo häntä takaisin tänne sinun luoksesi, minä olen aina oleva sinun edessäsi syyllinen.
10. Jollemme olisi näin vitkastelleet, olisimme ehtineet käydä siellä jo kaksikin kertaa."
11. Heidän isänsä Israel sanoi: "Tehkää sitten niin, mutta ottakaa säkkeihinne tämän maan parhaita tuotteita ja viekää ne sille miehelle: hiukan balsamia, hiukan hunajaa, suitsuketta ja mirhaa, pistaasipähkinöitä ja manteleita.
12. Ottakaa mukaanne kaksinkertainen määrä hopeaa, niin että voitte palauttaa sen hopean, joka oli pantu säkkienne suulle. Ehkä se oli joutunut sinne vahingossa.
13. Ottakaa siis veljenne mukaan ja menkää takaisin.
14. Jumala, Kaikkivaltias, auttakoon teitä, kun joudutte sen miehen eteen, niin että hän päästää Simeonin ja myös Benjaminin lähtemään kanssanne. Mutta jos minun täytyy menettää lapseni, käyköön sitten niin."
15. Miehet kokosivat lahjansa, ottivat kaksinkertaisen määrän hopeaa ja lähtivät Egyptiin Benjamin mukanaan. Siellä he astuivat Joosefin eteen.
16. Joosef näki Benjaminin heidän joukossaan ja sanoi taloutensa hoitajalle: "Vie nuo miehet minun talooni, ota karjasta teuras ja valmista se ruoaksi, sillä he aterioivat päivällä minun kanssani." Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. (Ilm. 3:20)
17. Mies teki niin kuin Joosef oli käskenyt.
18. Kun veljet huomasivat, että heitä vietiin Joosefin taloon, he pelästyivät ja sanoivat: "Meidät on varmaan tuotu tänne sen hopean takia, joka viime kerralla oli joutunut takaisin säkkeihimme, ja nyt he kai hyökkäävät kimppuumme, ottavat meidät orjiksi ja vievät aasimme."
19. Kun tultiin talon portille, he menivät Joosefin taloutta hoitavan miehen luo ja sanoivat hänelle:
20."Suo anteeksi, että vaivaamme sinua, herra. Me olemme käyneet täällä kerran aikaisemminkin viljaa ostamassa,
21. ja kun tulimme yöpymispaikkaan ja avasimme säkkimme, jokainen meistä löysi hopeansa täysimääräisenä säkkinsä suulta. Sen me olemme nyt tuoneet takaisin,
22. ja meillä on vielä lisää hopeaa viljan ostamista varten. Emme tiedä, kuka oli pannut hopean säkkeihimme."
23. Taloudenhoitaja vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja isänne Jumala on pannut aarteen säkkeihinne. Teidän hopeanne minä olen jo saanut." Ja hän toi Simeonin heidän luokseen.
24. Sitten mies vei heidät sisälle taloon, toi heille vettä, että he saivat pestä matkan pölyt jaloistaan, ja antoi rehua heidän aaseilleen.
25. Odottaessaan Joosefia, jonka piti saapua keskipäivällä, he ottivat esiin lahjansa, sillä he olivat kuulleet, että he saisivat aterioida siellä.
26. Kun Joosef tuli taloon, he veivät hänelle lahjat ja lankesivat maahan hänen eteensä.
27. Joosef tervehti heitä ja kysyi: "Mitä kuuluu vanhalle isällenne, josta kerroitte minulle? Elääkö hän vielä?"
28. He vastasivat: "Isällemme, sinun palvelijallesi, kuuluu hyvää. Hän on edelleenkin elossa." Ja he polvistuivat ja heittäytyivät kasvoilleen.
29. Kun Joosef huomasi Benjaminin, oman äitinsä pojan, hän kysyi: "Tämäkö on nuorin veljenne, josta minulle puhuitte?" Ja hän sanoi: "Jumala siunatkoon sinua, poika!"
30. Sitten Joosef poistui kiireesti, sillä nähdessään veljensä Benjaminin hän liikuttui niin, että hänen oli vaikea pidättää itkuaan. Hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.
31. Pestyään kasvonsa hän tuli takaisin, pakottautui rauhalliseksi ja sanoi: "Tuokaa ruoka sisään."
32. Ja ruokaa tuotiin erikseen hänelle, erikseen veljille ja erikseen niille egyptiläisille, jotka söivät hänen luonaan, sillä egyptiläiset eivät aterioi heprealaisten kanssa; se on egyptiläisistä sopimatonta.
33. Veljet sijoitettiin istumaan Joosefia vastapäätä, ikäjärjestyksessä, vanhin ensimmäiselle sijalle ja nuorin viimeiselle. Veljekset katselivat ihmeissään toisiaan. Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät. (Joh. 13:7)
34. Kun sitten Joosef jakoi heille omista ruoistaan valitsemiaan paloja, Benjamin sai niitä viisi kertaa enemmän kuin muut veljet. Ja he joivat kaikki yhdessä ja humaltuivat.

44:1. Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Pane noiden miesten säkkeihin syötävää niin paljon kuin he pystyvät kuljettamaan ja pane kunkin miehen hopea hänen säkkinsä suuhun.
2. Mutta nuorimman miehen säkin suuhun sinun on pantava minun hopeamaljani ja lisäksi se hopea, joka hänellä oli viljan ostoa varten." Ja mies teki niin kuin Joosef oli käskenyt.
3. Aamunkoitteessa miesten annettiin lähteä matkaan aaseineen.
4. Mutta kun he olivat ehtineet vasta vähän matkan päähän kaupungista, Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Lähde noiden miesten perään, ja kun tavoitat heidät, sano heille: 'Miksi olette palkinneet hyvän pahalla?
5. Teillähän on mukananne se malja, josta herrani juo ja jonka avulla hän näkee tulevat tapahtumat. Kovin pahasti olette tehneet!'"
6. Kun mies tavoitti heidät, hän sanoi heille niin kuin oli käsketty.
7. He vastasivat: "Miksi sinä puhut noin, herra? Eihän meille tulisi mieleenkään, että tekisimme mitään sellaista!
8. Sen hopeankin, jonka aikaisemmin löysimme säkkiemme suusta, me toimme sinulle Kanaaninmaasta takaisin. Miten me siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa isäntäsi talosta?
9. Jos malja löytyy joltakulta meistä, hän olkoon kuoleman oma, ja muista tulkoon herramme orjia!"
10. Mies sanoi: "Puhukaa mitä puhutte, mutta jos malja joltakulta löytyy, hän joutuu minun orjakseni. Te muut olette vapaat kaikesta vastuusta."
11. Veljekset laskivat säkkinsä kiireesti maahan ja avasivat ne.
12. Mies tutki ne aloittaen vanhimmasta veljestä ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.
13. Silloin veljekset repäisivät vaatteensa, kuormasivat tavaransa uudelleen aasiensa selkään ja palasivat kaupunkiin.
14. Niin Juuda ja hänen veljensä menivät Joosefin taloon, jossa tämä odotti heitä, ja he heittäytyivät kasvoilleen maahan.
15. Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Olisihan teidän pitänyt tietää, että minunlaiseni mies näkee salatutkin asiat."
16. Juuda vastasi: "Mitä voisimme enää sanoa sinulle, herramme? Mitä puhuisimme ja miten voisimme todistaa syyttömyytemme? Jumala on osoittanut meidät syyllisiksi, ja sen tähden me olemme nyt kaikki sinun orjiasi, se jolta malja löytyi ja yhtä lailla me kaikki muut."
17. Mutta Joosef sanoi: "Se ei käy! Vain se mies, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, ja te muut saatte rauhassa palata isänne luo."
18. Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi: "Anna anteeksi, herra, että rohkenen puhua muutaman sanan. Älä vihastu minuun - sinä, joka olet kuin farao.
19. Sinä itse kysyit meiltä: 'Onko teillä isää tai veljeä?'
20. Ja me sanoimme sinulle: 'Meillä on vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Pojan oma veli on kuollut, hän on äitinsä lapsista ainoana jäljellä ja isällemme hyvin rakas.'
21. Sinä sanoit meille: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että saan nähdä hänet omin silmin.'
22. Ja me sanoimme sinulle: 'Poika ei voi lähteä isänsä luota, sillä jos hän lähtee, isä kuolee.'
23. Silloin sinä sanoit meille: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän mukananne, ette saa enää astua minun eteeni.'
24."Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme isällemme, sinun palvelijallesi, mitä olit sanonut.
25. Kun hän sitten kerran sanoi: 'Lähtekää jälleen ostamaan meille vähän syötävää',
26. me vastasimme: 'Emme voi mennä sinne, ellei nuorin veljemme ole mukanamme. Ilman häntä emme voi astua sen miehen eteen.'
27. Niin isämme sanoi meille: 'Tiedättehän, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.
28. Toinen heistä lähti luotani, ja minä luulen, että hänet on peto raadellut, sillä en ole sen koommin nähnyt häntä.
29. Jos te nyt viette tämän toisenkin pois luotani ja hänelle sattuu onnettomuus, te syöksette minut, harmaapään, murheen murtamana tuonelaan.'
30."Jos minä nyt palaan isäni luo ja hän näkee, ettei minulla ole mukanani tätä poikaa, johon hän on koko sydämestään kiintynyt,
31. niin suru vie hänet hautaan. Silloin me olemme syösseet vanhan isämme tuonelaan.
32. Minä, sinun palvelijasi, olen mennyt isälleni takuuseen pojasta ja sanonut hänelle: 'Jos en tuo häntä sinun luoksesi, olen ikuisesti syyllinen sinun edessäsi.'
33. Salli siis minun jäädä pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan mennä kotiin veljiensä mukana.
34. Kuinka minä voisin mennä isäni luo ilman häntä? En voisi katsella sitä murhetta, joka tulee isäni osaksi."

45:1. Nyt Joosef ei enää jaksanut hillitä itseään. Koska paikalla oli paljon palvelusväkeä, hän huusi: "Pois täältä kaikki!" Niinpä ketään vierasta ei ollut läsnä, kun Joosef kertoi veljilleen, kuka hän oli.
2. Hän puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen.
3. Joosef sanoi veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?" Mutta hänen veljensä eivät tyrmistykseltään kyenneet vastaamaan hänelle mitään.
Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. (Luuk. 24:30-31)
4. Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa tänne minun luokseni." He astuivat lähemmäksi, ja hän sanoi:
"Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin.
5. Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät. (Luuk. 23:34)
Sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. (Matt. 1:21)
6. Nälkä on nyt jo kaksi vuotta vallinnut kaikkialla, ja edessä on vielä viisi vuotta, joina ei kynnetä peltoa eikä korjata satoa.
7. Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat.
8. Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala, ja hän asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko hänen valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi. Te panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin, kun hänet oli annettu teidän käsiinne niin kuin Jumala oli suunnitellut ja ennalta nähnyt. (Apt. 2:23)
9."Menkää nyt kiireesti isäni luo ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule viipymättä tänne minun luokseni,
10. niin saatte asua minun lähelläni Gosenin maakunnassa, sinä, poikasi ja heidän lapsensa. Te saatte tuoda tänne lampaanne, vuohenne, nautakarjanne ja kaiken muun teille kuuluvan.
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. (Matt. 11:28)
11. Minä huolehdin sinun elatuksestasi, niin ettet sinä eikä sinun perheesi tai kukaan muukaan väestäsi jää puutteeseen, sillä nälkävuosia on vielä viisi jäljellä.'
12. Näettehän omin silmin, ja veljeni Benjamin näkee, että minä itse puhun teille.
13. Kertokaa vielä isälleni, miten korkeassa asemassa minä olen Egyptissä ja mitä kaikkea olette nähneet, ja tuokaa isä kiireesti tänne."
14. Sitten Joosef lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja puhkesi itkuun, ja myös Benjamin syleili häntä ja itki.
15. Ja Joosef suuteli ja syleili itkien kaikkia veljiään. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat pitkään hänen kanssaan.
16. Kun tieto Joosefin veljien saapumisesta tuli faraon hoviin, se oli mieleen faraolle ja hänen hovimiehilleen.
17. Farao sanoi Joosefille: "Sano veljillesi näin: 'Kuormatkaa juhtanne ja lähtekää Kanaaninmaahan.
18. Tuokaa sieltä isänne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni, niin minä annan teille parasta, mitä Egyptistä löytyy, ja te saatte yllin kyllin nauttia maan antimista.'
19. Saat myös sanoa heille näin: 'Ottakaa Egyptistä vaunuja mukaanne vaimojanne ja lapsianne varten, käykää hakemassa isänne ja palatkaa tänne.
20. Älkää olko huolissanne tavaroista, sillä teille kuuluu kaikki, mikä Egyptissä on parasta.'"
21. Jaakobin pojat tekivät niin, ja Joosef antoi heille vaunuja faraon lupauksen mukaisesti sekä evästä matkaa varten.
22. Hän antoi heille kaikille uudet juhlavaatteet, mutta Benjaminille hän antoi kolmesataa sekeliä hopeaa ja viisi uutta pukua. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä. (Ilm. 3:5)
23. Lisäksi hän lähetti isälleen kymmenen Egyptin parhailla tuotteilla kuormattua aasia sekä kymmenen aasintammaa, joilla oli kuormanaan viljaa, leipää ja muuta matkaevästä.
24. Sitten hän päästi veljensä lähtemään ja sanoi heille: "Älkää riidelkö matkalla."
25. Joosefin veljet lähtivät Egyptistä ja saapuivat Kanaaninmaahan isänsä Jaakobin luo.
26. He kertoivat hänelle: "Joosef on elossa! Hän on koko Egyptin maan valtias!" Mutta Jaakobin mieli oli turtunut eikä hän uskonut heitä. He eivät kuitenkaan uskoneet, kun kuulivat, että Jeesus eli ja että Maria oli nähnyt hänet. (Mk. 16:11)
27. Vasta kun he kertoivat kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi.
28. Hän sanoi: "Se on sittenkin totta! Poikani Joosef elää! Minä lähden Egyptiin, että saan nähdä hänet ennen kuin kuolen." Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista." (Luuk. 24:5-6)


46:1. Niin Israel lähti liikkeelle ja otti mukaan kaiken väkensä ja omaisuutensa. Kun hän saapui Beersebaan, hän uhrasi teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle.
2. Yöllä Jumala sanoi Israelille näyssä: "Jaakob, Jaakob!" Hän vastasi: "Tässä olen."
3. Jumala sanoi: "Minä olen Jumala, isäsi Jumala. Älä pelkää lähteä Egyptiin, minä teen sinusta siellä suuren kansan.
4. Minä itse tulen sinun mukanasi Egyptiin ja tuon sinut sieltä myös takaisin. Ja Joosef on painava sinun silmäsi kiinni."
5. Jaakob lähti Beersebasta, ja hänen poikansa kuljettivat hänet sekä lapsensa ja vaimonsa Egyptiin niillä vaunuilla, jotka farao oli lähettänyt noutamaan häntä.
6. He ottivat karjansa ja kaiken muun omaisuutensa, jonka olivat Kanaaninmaassa hankkineet, ja niin Jaakob ja koko hänen sukunsa tulivat Egyptiin.
7. Jaakob vei kaikki poikansa ja pojanpoikansa, tyttärensä ja poikiensa tyttäret, koko sukunsa mukanaan Egyptiin.
...
28. Jaakob lähetti Juudan edellään Joosefin luo ilmoittamaan heidän saapumisestaan Goseniin. Niin he tulivat Gosenin maakuntaan,
29. ja Joosef valjastutti vaununsa ja lähti sinne isäänsä Israelia vastaan. Heti kun hän näki Jaakobin, hän riensi syleilemään häntä ja itki pitkään hänen olkaansa vasten.
30. Israel sanoi Joosefille: "Nyt voin kuolla rauhassa! Olen nähnyt sinut ja tiedän, että sinä olet elossa!"
31. Sitten Joosef sanoi veljilleen ja isänsä koko väelle: "Nyt minun täytyy palata faraon luo kertomaan, että veljeni ja isäni, jotka asuivat Kanaaninmaassa, ovat tulleet luokseni.
32. Sanon hänelle, että te olette paimenia, olette aina olleet karjankasvattajia ja olette nyt tuoneet tänne lampaanne, vuohenne, nautakarjanne ja kaiken muun omaisuutenne.
33. Kun sitten farao kutsuu teidät luokseen ja kysyy, mikä teidän ammattinne on,
34. niin sanokaa: 'Me, sinun palvelijasi, olemme olleet karjankasvattajia nuoruudestamme tähän päivään saakka, kuten esi-isämmekin.' Silloin saatte jäädä asumaan Goseniin, sillä egyptiläiset eivät siedä keskuudessaan paimentolaisia, joilla on lampaita ja vuohia."

47:1. Joosef meni faraon luo ja sanoi: "Isäni ja veljeni ovat tulleet tänne Kanaaninmaasta ja tuoneet mukanaan lampaansa, vuohensa, nautakarjansa ja koko muun omaisuutensa. He ovat nyt Gosenin maakunnassa."
2. Sitten hän otti mukaansa viisi veljeään ja vei heidät faraon eteen.
3. Farao kysyi hänen veljiltään: "Mikä on teidän ammattinne?" He vastasivat faraolle: "Me, sinun palvelijasi, olemme lammaspaimenia, kuten esi-isämmekin olivat."
4. He sanoivat vielä faraolle: "Me jouduimme tulemaan siirtolaisiksi tähän maahan, sillä lampaillamme ja vuohillamme ei ole Kanaaninmaassa syötävää, kun siellä on kova kuivuus. Sallithan, että me, sinun palvelijasi, asetumme asumaan Gosenin maakuntaan."
5. Farao sanoi Joosefille: "Isäsi ja veljesi ovat tulleet luoksesi.
6. Egyptin maa on sinulle avoinna, sijoita heidät asumaan maan parhaaseen osaan. He saavat asua Gosenin maakunnassa, ja jos heidän joukossaan on kyvykkäitä miehiä, niin pane heidät päällysmiehiksi huolehtimaan minun karjoistani."
7. Sitten Joosef haki isänsä ja toi hänet faraon eteen, ja Jaakob tervehti faraota toivottaen hänelle siunausta.
8. Farao kysyi Jaakobilta: "Paljonko sinulla on ikää?"
9. Jaakob vastasi: "Olen elänyt vaeltajan elämää satakolmekymmentä vuotta. Vähälukuiset ja onnettomat ovat elinvuoteni olleet, eikä niitä ole kertynyt minulle yhtä paljon kuin esi-isilleni heidän vaelluksensa aikana."
10. Sitten Jaakob hyvästeli faraon, toivotti hänelle siunausta ja lähti hänen luotaan.
11. Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptiin asumaan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, kuten farao oli käskenyt.
12. Ja Joosef piti huolen isänsä ja veljiensä ja koko suvun elatuksesta antaen kullekin sen mukaan, montako ruokittavaa hänellä oli.
13. Missään ei ollut syötävää, sillä nälänhätä oli hyvin ankara, ja Egypti ja Kanaaninmaa olivat nääntymässä nälkään.
14. Joosef kokosi Egyptistä ja Kanaaninmaasta kaiken hopean maksuksi siitä viljasta, joka häneltä ostettiin, ja vei hopean faraon palatsiin.
15. Kun hopea oli loppunut Egyptistä ja Kanaaninmaasta, tulivat egyptiläiset Joosefin luo ja sanoivat: "Anna meille leipää! Pitääkö meidän kuolla sinun eteesi, nyt kun hopea on lopussa?"
16. Silloin Joosef vastasi: "Tuokaa tänne karjanne, niin minä annan teille syötävää eläimiänne vastaan, jos kerran hopeanne on lopussa."
17. He toivat karjansa Joosefille, ja hän antoi heille syötävää hevosten, lampaiden ja vuohien, nautakarjan ja aasien hinnalla. Näin hän sinä vuonna piti heidät hengissä ruoalla, jonka he saivat karjaansa vastaan.
18. Niin kului se vuosi. He tulivat hänen luokseen seuraavanakin vuonna ja sanoivat: "Herramme, sinä tiedät varmaan, että kaikki hopea on lopussa, ja myös meidän karjamme ja juhtamme ovat jo joutuneet sinun haltuusi. Meillä ei ole sinulle enää muuta tarjottavaa kuin ruumiimme ja peltomme.
19. Pitääkö meidän peltoinemme tuhoutua sinun edessäsi? Ota meidät ja meidän peltomme ja anna meille leipää, niin me tulemme faraon orjiksi, ja anna meille myös siemenviljaa. Näin me pysymme hengissä eivätkä pellot autioidu."
20. Niin Joosef osti koko Egyptin pellot faraolle, sillä kaikki egyptiläiset myivät hänelle peltonsa, kun nälkä oli käynyt heille ylivoimaiseksi. Näin koko maa tuli faraon omaksi.
21. Joosef teki kansasta faraon orjia kautta koko Egyptin maan.
22. Vain pappien peltoja hän ei ostanut, sillä papit saivat palkkansa faraolta ja pystyivät elämään häneltä saamillaan tuloilla. Siksi heidän ei tarvinnut myydä peltojaan.
23. Joosef sanoi kansalle: "Minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle. Tässä on teille siemenviljaa, kylväkää peltonne. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. (1. Kor. 6:19-20)
24. Mutta sadosta teidän on aina annettava viidesosa faraolle. Neljä viidesosaa siitä jääköön teille siemenviljaksi sekä ravinnoksi itsellenne, talonväellenne, vaimoillenne ja lapsillenne."
25. He sanoivat: "Sinä olet pitänyt meidät hengissä. Pidä meistä huolta edelleenkin, niin me olemme faraon orjia." Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. (Joh. 10:10)
26. Ja Joosef sääti lain, joka vielä nytkin on voimassa Egyptissä, että faraolle oli annettava viidesosa sadosta. Vain pappien pellot eivät joutuneet faraon omistukseen.
27. Niin israelilaiset jäivät asumaan Egyptiin Gosenin maakuntaan ja kotiutuivat sinne. He olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät runsaasti.
28. Jaakob asui Egyptissä seitsemäntoista vuotta, ja hän eli sadanneljänkymmenenseitsemän vuoden ikäiseksi.
29. Kun hän, Israel, tunsi kuolemansa lähestyvän, hän kutsui luokseen poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Pyydän sinulta erästä asiaa, jolla voit osoittaa minulle rakkautesi ja uskollisuutesi. Kosketa minua nivusiin ja vanno, ettet hautaa minua Egyptiin.
30. Kun minä olen mennyt lepoon isieni luo, vie minun ruumiini pois Egyptistä ja pane minut isieni hautaan." Joosef vastasi: "Minä teen niin kuin pyydät."
31. Jaakob sanoi: "Vanno se minulle." Joosef vannoi, ja sitten Israel polvistui vuoteelleen ja rukoili kasvot päänalusta vasten.

48:1. Jonkin aikaa tämän jälkeen Joosefille ilmoitettiin, että hänen isänsä oli sairaana. Joosef lähti hänen luokseen ja otti mukaan molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.
2. Kun Jaakob sai tietää, että hänen poikansa Joosef oli tullut, hän kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessa.
3. Hän sanoi Joosefille: "Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Lusissa Kanaaninmaassa, siunasi minut
4. ja sanoi minulle: 'Minä teen sinut hedelmälliseksi ja jälkeläisesi monilukuisiksi, niin että sinusta saavat alkunsa monet kansat, ja annan sinun jälkeläisillesi tämän maan pysyväksi perintömaaksi.'
5. Ja nyt sinun kaksi poikaasi, jotka olivat syntyneet Egyptissä jo ennen minun tänne tuloani, ovat minun poikiani. Olkoot Efraim ja Manasse minulle kuin Ruuben ja Simeon!
6. Sinun muut lapsesi, jotka ovat syntyneet heidän jälkeensä, olkoot sinun omiasi, mutta heitä kutsuttakoon veljiensä heimojen mukaan siinä maassa, jonka he saavat periä.
7. Kun minä olin palaamassa Mesopotamiasta, menetin matkan aikana sinun äitisi Raakelin. Se tapahtui Kanaaninmaassa, kun Efrataan oli vielä jonkin verran matkaa, ja minä hautasin hänet sinne Efratan tien varteen." Efrata on sama kuin Betlehem.
8. Huomatessaan Joosefin pojat Jaakob kysyi: "Keitä nämä ovat?"
9. Joosef vastasi: "He ovat minun poikiani, jotka Jumala on antanut minulle täällä Egyptissä." Silloin Jaakob sanoi: "Tuo heidät tänne, että saan siunata heidät."
10. Jaakobin silmät olivat näet käyneet iän mukana heikoiksi, eikä hän enää nähnyt hyvin. Joosef toi pojat hänen luokseen, ja hän suuteli ja syleili heitä.
11. Joosefille Israel sanoi: "En osannut toivoa, että saisin vielä kerran nähdä kasvosi, ja nyt Jumala on antanut minun nähdä myös sinun poikasi!"
12. Ja Joosef otti pojat pois hänen jalkojensa juuresta ja kumartui kasvoilleen maahan saakka.
13. Sitten Joosef ohjasi Efraimin oikealla kädellään Israelin vasemmalle puolelle ja Manassen vasemmalla kädellään Israelin oikealle puolelle ja vei heidät näin hänen eteensä.
14. Israel ojensi oikean kätensä, mutta asetti sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä hän pani Manassen päälle; hän asetti siis kätensä ristikkäin. Mutta Manasse oli esikoinen.
15. Ja Israel siunasi Joosefin sanoen: - Jumala, jonka tahdon mukaisesti minun isäni Abraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on ollut minun paimeneni syntymästäni tähän päivään saakka,
16. se enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta onnettomuudesta, siunatkoon näitä nuorukaisia. Heidän kauttaan säilyköön minun nimeni ja minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimi. Lukuisat olkoot heidän jälkeläisensä maan päällä.
17. Kun Joosef näki, että hänen isänsä pani oikean kätensä Efraimin pään päälle, se oli hänestä väärin, ja hän tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Manassen pään päälle.
18. Hän sanoi isälleen: "Ei noin, isäni, tämä tässä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle."
19. Mutta isä ei suostunut, vaan sanoi: "Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manassesta on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtavaksi, mutta hänen nuorempi veljensä tulee vielä mahtavammaksi ja hänen jälkeläisistään kasvaa kansojen paljous."
20. Ja hän siunasi heidät sinä päivänä sanoen: "Siunatessaan israelilaiset lausuvat teidän nimenne ja sanovat: 'Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen veroiseksi.'" Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.
21. Sitten Israel sanoi Joosefille: "Minä kuolen pian, mutta Jumala on oleva teidän kanssanne. Hän on johdattava teidät takaisin isienne maahan.
22. Ja sen lisäksi, mitä veljesi saavat, minä annan sinulle sen harjanteen, jonka olen miekkani ja jouseni voimalla ottanut amorilaisilta."

49:1. Jaakob kutsui poikansa luokseen ja sanoi: "Tulkaa tänne, niin ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu tulevina aikoina."
2. - Tulkaa koolle ja kuunnelkaa, te Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia.
...
29. Sitten Jaakob antoi heille nämä ohjeet: "Minut otetaan pian esi-isieni luo. Haudatkaa minut isieni viereen siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla,
30. Makpelan vainiolla, Mamren lähistöllä Kanaaninmaassa. Sen vainion Abraham osti heettiläiseltä Efronilta sukuhaudaksi.
31. Siihen hautaan on haudattu Abraham ja hänen vaimonsa Saara, sinne on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja sinne minä hautasin Lean.
32. Se vainio ja siellä oleva luola on ostettu heettiläisiltä."
33. Kun Jaakob oli antanut nämä ohjeet pojilleen, hän paneutui taas vuoteeseen. Hän kuoli, ja hänet otettiin isiensä luo.

50:1. Joosef kumartui itkien isänsä ylle ja suuteli hänen kasvojaan.
2. Sitten hän antoi isänsä Israelin balsamoinnin omien lääkäriensä tehtäväksi, ja he balsamoivat Israelin ruumiin.
3. Balsamointi kesti neljäkymmentä päivää; se oli tähän työhön tarvittava aika. Egyptiläiset surivat häntä seitsemänkymmentä päivää.
4. Kun suruaika oli ohi, Joosef sanoi faraon hoviväelle: "Pyydän teitä kertomaan faraolle,
5. että isäni vannotti minua sanoen: 'Minä kuolen pian. Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen teettänyt itselleni Kanaaninmaassa.' Nyt tahtoisin mennä sinne hautaamaan isäni. Sen jälkeen palaan taas tänne."
6. Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän sinua vannotti."
7. Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä, ja hänen mukanaan lähtivät kaikki faraon hovimiehet, hänen hovinsa vanhimmat, kaikki Egyptin vanhimmat,
8. Joosefin perhe, kaikki hänen veljensä sekä koko hänen isänsä suku. Vain vaimot ja lapset sekä lampaat, vuohet ja nautakarjan he jättivät Gosenin maakuntaan.
9. Joosefilla oli mukanaan myös vaunuja ja ajomiehiä; heitä oli hyvin suuri karavaani.
10. He tulivat Goren-Atadiin, joka on Jordanin tuolla puolen, ja viettivät siellä suuret ja juhlavat valittajaiset. Surumenot kestivät seitsemän päivää.
11. Kun maan kanaanilaiset asukkaat näkivät Goren-Atadin surujuhlan, he sanoivat: "Egyptiläisillä on siellä mahtavat hautajaiset!" Siitä tämä paikka sai nimekseen Abel-Misraim. Paikka on Jordanin tuolla puolen.
12. Jaakobin pojat tekivät isälleen niin kuin hän oli käskenyt:
13. he veivät hänet Kanaaninmaahan ja hautasivat hänet Mamren lähistölle Makpelan vainion luolaan. Makpelan vainion Abraham oli ostanut sukuhautansa paikaksi heettiläiseltä Efronilta.
14. Haudattuaan isänsä Joosef palasi Egyptiin veljiensä sekä kaikkien muiden kanssa, jotka olivat olleet hänen mukanaan.
15. Joosefin veljet alkoivat isänsä kuoltua pelätä ja sanoivat toisilleen: "Entäpä jos Joosef nyt kääntyy meitä vastaan ja sittenkin kostaa meille kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme?"
16. Ja he lähettivät Joosefille sanan: "Ennen kuolemaansa isämme käski meitä
17. sanomaan sinulle näin: 'Anna veljillesi anteeksi heidän rikoksensa ja pahat tekonsa. Armahda heitä, vaikka he ovatkin tehneet sinulle pahaa.' Anna siis meille nyt anteeksi meidän rikoksemme. Mehän palvelemme samaa Jumalaa kuin isäsi." Kuullessaan heidän sanansa Joosef puhkesi itkuun. Teitä ei ole lunastettu millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. (1. Piet. 1:18-19)
18. Sitten veljet tulivat, lankesivat hänen eteensä ja sanoivat: "Me rupeamme vaikka sinun orjiksesi!"
19. Mutta Joosef sanoi heille: "Älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala.
20. Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.
21. Älkää siis enää olko peloissanne. Minä huolehdin teistä, teidän vaimoistanne ja lapsistanne." Näin hän rauhoitteli heitä ja puhui heille lempeästi. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. (Joh. 14:1-2)
22. Joosef ja hänen isänsä suku jäivät Egyptiin asumaan, ja Joosef eli sadankymmenen vuoden ikäiseksi.
23. Hän sai nähdä Efraimin lapsia ja lastenlapsia, ja myös Manassen pojalle Makirille syntyi lapsia, jotka Joosef ehti nähdä.
24. Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen pian, mutta Jumala pitää teistä hyvän huolen ja vie teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän vannoi antavansa Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille."
25. Sitten Joosef vannotti Israelin poikia ja sanoi: "Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne."
26. Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.