Rukouksesta

Ensimmäiset muistoni henkilökohtaisesta rukouksesta liittyvät kansakouluun. Koulussa ei mennyt hyvin. Aloin rukoilla säännöllisesti koulumenestyksen puolesta. Lapsenuskoani vahvisti se, että rukouksiin vastattiin.

Myöhemminkin olen kokenut sen, että Jumala vastaa rukouksiin. Jumalan aikataulu ei vain aina noudata meidän kalenteriamme. Vastaus voi tulla vasta vuosien tai vuosikymmenien päästä.

Raamattupiirissämme on tapana rukoilla yhteisten asioiden puolesta. Olen usein ihmetellyt sitä, että vaikka piirinvetäjänä lausun pyydetyn rukouksen epäilevällä mielellä, niin silti Jumala vastaa. Toki muiden piiriläisten usko on vahvempi, mutta oleellisinta lienee se, että Jumala arvioi rukousta aivan eri tavalla kuin me teemme.

Suurempi ongelma yhteisessä rukouksessa lienee se, että muotoilen sanottavani enemmän toisia ihmisiä varten kuin Jumalalle. Toisaalta vajavuutemme ei saisi olla esteenä rukoukselle. Paavali kirjoittaa: Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa (Room. 9:16).

Joskus on ollut aikoja, jolloin rukoileminen on vaikeaa. Silloin tartun virsikirjaan. Sieltä löytyy rukouksia joka tilanteeseen. Viime vuonna kävin koko virsikirjan läpi. Virsikirjan suurin apu on siinä, että sieltä löytyy, miten suomalainen ihminen on kohdannut Jumalansa menneinä vuosisatoina.

Lausumme rukouksen yleensä Jeesuksen nimessä. Useinkaan ei tule ajatelleeksi, mitä se varsinaisesti tarkoittaa. Kyse on tukeutumisesta Jeesuksen arvovaltaan. Tästä on konkreettinen ennakkokuva Esterin kirjassa. Kuningas antaa Esterille luvan lähettää käskykirjeen kuninkaan nimissä. "Kirjoittakaa nyt minun nimissäni uusi juutalaisia koskeva käsky oman mielenne mukaan ja vahvistakaa se kirje minun sinetilläni." (Est. 8:8). Eli siis Ester sai kirjoittaa, mitä halusi, ja kuninkaan sinetti takasi sen, että käskyä noudatettiin. Jeesus lupasi opetuslapsilleen: "Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte." (Joh. 15:16).

Raamatun rukoilijoista minulle läheisin on Daniel. Hänen rukouselämästään kerrotaan paljon asioita. Keskityn tässä neljään piirteeseen. Ensinnäkin Daniel oli säännöllinen rukoilija. Hän rukoili kolme kertaa päivässä omassa huoneessaan. Tässä on yksi malli, miten kehittää rukouselämää. Varjele tapa, niin tapa varjelee sinua. Daniel ei rukoillut salassa, vaan Danielin vihamiehetkin tiesivät, milloin hän oli rukoilemassa.

Toinen piirre Danielin rukouselämässä oli kiitos. Kiitos kuului Danielin jokaiseen rukoushetkeen, mutta erityisesti hän kiitti saatuaan rukousvastauksen. Jeesus paheksui vertauksessaan kahdesta rukoilijasta fariseusta, joka kiitti Jumalaa omista hyvistä töistään. Oikeampi kiitoksen kohde on se, mitä Jumala tekee tai on tehnyt.

Kolmas piirre Danielin rukouselämässä oli Raamatun käyttö. Hän kyseli rukouksissaan raamatunkohtien merkityksiä ja vetosi Jumalan lupauksiin.

Neljäs piirre Danielin rukouselämässä oli syntien tunnustaminen. Daniel tunnusti kansansa syntejä ja rukoili Jumalalta armoa. Raamatusta löydämme muitakin rukoilijoita, jotka tunnustivat kansansa syntejä. Tässä asiassa ainakin minulla on paljon oppimista. Mielelläni arvostelen nuorison, esimiesten ja seurakunnan työntekijöiden käyttäytymistä, vaikka voisin kääntää arvostelun synnintunnustuksesi ja esirukoukseksi.